Kuka: Mikko Särelä, 31-vuotias tietotekniikan tutkija Helsingistä, on pyrkimässä eduskuntaan yhtenä vaalimasinointi.org:in kolmesta masinointisoturista. Hän oli liikkeellepaneva voima Lex Karpelan vastaisen kansalaisliikkeen synnyssä ja toiminnassa syksyllä 2005. Tuolloin herännyt poliittinen aktivismi inspiroi häntä edelleen työhön paremman tietoyhteiskunnan puolesta.

Olet tullut tunnetuksi Lex Karpelan vastaisen masinointikampanjan isänä ja sen jälkeen Masinointi.org:in aktiivina. Onko sinulla takanasi muuta poliittista aktivismia ja historiaa? Mikä on tehnyt sinusta tietoyhteiskunnan aktivistin?

MS: Vajaat kymmenen vuotta sitten vielä naureskelin Yhdysvalloissa juuri säädetylle uudelle tekijänoikeuslaille, DMCA:lle. Olin noihin aikoihin luomassa omaa mielipidettäni immateriaalimonopoleihin. Tulevaisuuden tietotyöläisenä tiesin, että tulisin joskus keksimään asioita työssäni. Luultavimmin tulisin monesti myös keksimään pyörän uudelleen. Oikeustajuuni ei mahtunut ajatus siitä, etten saisi käyttää itse keksimääni pyörää siksi, että joku toinen oli keksinyt sen ensin.

Mielestäni oli väärin, että joku toinen voi omalla toiminnallaan yksipuolisesti luoda velvoitteita minulle tai sinulle. Siksi päädyin vastustamaan patentteja ja tekijänoikeuksiin tutustuttuani, myös niitä. On järjetöntä, että merkitykseltään piskuinen musiikkiteollisuus voi maksattaa oman bisneksensä kustannukset muulla yhteiskunnalla.

Aikaa kului ja maailmassa näkyi monta varoittavaa merkkiä siitä, että asiat ovat menossa huonompaan suuntaan. Sisältöteollisuuden vaatimuksesta ohjelmiston tekijää ruvettiin pitämään vastuullisena siitä, mihin asiakas
ohjelmistoa käytti. Yhdysvalloissa valmisteltiin jopa lakia, joka olisi pakottanut musiikkilaitteita tekevät viemään DRM-teknologia kaiuttimiin saakka. Ilmeisesti kotitekoisten kaiuttimienkin tekeminen olisi tullut laittomaksi.

Hulluja nuo amerikkalaiset - onneksi moista ei koskaan voi tapahtua Suomessa, muistan ajatelleeni.

Kuinka väärässä olinkaan. Syksyllä 2005 Lex Karpelana tunnettu laki vietiin eduskuntaan. Havahduin todellisuuteen, kun eduskuntaa vietiin kuin pässiä narussa. Moraalisesti jäävi virkamies oli valmistellut lain ja joko valehteli tai ei ymmärtänyt lain sisältöä. Yhtenä päivänä hän väitti, että laki ei kiellä omaan käyttöön otettuja kopioita ja toisena, että se ehkä sittenkin saattaa.

Ministeri valehteli eduskunnalle. "Minulla on mustaa valkoisella", sanoi ministeri Karpela eduskunnalle lainvalmistelussa siitä, että laki on direktiivin mukaan pakko kirjoittaa juuri niin tiukkana kuin se oli kirjoitettu. Myöhemmin selvisi, että mitään mustaa valkoisella ei ollut koskaan ollutkaan. Itselleni oli täysin käsittämätöntä, ettei edes oppositio vaatinut äänestystä siitä, nauttiiko valehteleva ministeri eduskunnan luottamusta. Tämä on välikysymyksen alkuperäinen tarkoitus!

Mediayhtiöt lähettivät eduskunnalle 500 muusikon allekirjoittaman kirjeen, jossa vaadittiin lain hyväksymistä sellaisenaan. Tämä oli oikein onnistunut veto ja vakuutti monta kansanedustajaa siitä, että laki pitää hyväksyä. Valitettavasti monilta muusikoilta ei ollut kysytty lupaa allekirjoituksen lisäämiseen, eli yhtiöt syyllistyivät asiakirjaväärennökseen.

Tähän oli siis tultu. Demokratiassamme yhtiöt avoimesti valehtelevat ja väärentävät asioita lainsäädäntöön vaikuttaakseen. Ministeri valehtelee eduskunnalle ja eduskunnassa ei ole ketään, jolla olisi munaa nostaa asiasta haloo. Laki kajoaa perustuslailliseen sananvapauteen, eikä perustuslakivaliokunta puutu asiaan mitenkään.

Lex Karpela teki minusta poliittisen aktivistin.

Vaalimasinointi-sivusto luonnehtii sinua Internet-tutkijaksi, klassiseksi liberaaliksi ja valkokaulusradikaaliksi. Kertoisitko aluksi, millaisia Internetin ilmiöitä tutkit ja missä?

MS: Aloitin helmikuussa työn tutkijana Suomen Ericssonilla. Tehtäväni on tutkia erilaisia mahdollisuuksia tulevaisuuden Internet-arkkitehtuurille. Erityisesti olen kiinnostunut Internetille tulevista vaatimuksista yksityisyyden ja vastuukysymysten kannalta. Viimeiset viisi vuotta toimin tutkijana Teknillisessä Korkeakoulussa, josta valmistuin diplomi-insinööriksi keväällä 2004. Tuona aikana tutkin ad hoc -verkoiksi kutsuttuja langattomia ja infrastruktuurittomia tietoverkkoja ja niiden tietoturvaa.

Millaiset asiat ovat tärkeitä klassiselle liberaalille? Oletko ollut aina nykyisenkaltainen liberaali vai onko omassa poliittisessa kehityksessäsi ollut ratkaisevia käännekohtia ja niihin liittyviä oivalluksia?

MS: Kasvoin hyvin konservatiivisessa kristityssä kodissa, jossa minulla ei ollut oikeutta ajatella, puhua, tai toimia kuten itse halusin. Elämä oli täynnä käskyjä, jotka olivat muotoa "Minun tulee pelätä ja rakastaa Jumalaa niin etten ajatuksissa, sanoissa, enkä teoissa..." Oma nuoruudenkapinani olikin sitä, että otin itselleni oikeuden ajatella mitä haluan ja opetin itseni siihen, ettei ajattelemisessa ole mitään pahaa.

Tästä taustasta kumpuaa syvä vastenmielisyys kaikkeen vallankäyttöön, joka puuttuu siihen, miten ihminen ajattelee tai elää omaa elämäänsä. Onkin luontevaa, että päädyin kannattamaan yhteiskuntaa, jossa valtion tehtävä ei ole puuttua ihmisten elämään, vaan vain luoda puitteet, jossa ihmiset voivat rakentaa juuri omanlaisensa elämän.

Vaalisivustosi kuvassa näytät pikemminkin rock-muusikolta kuin valkokaulusmieheltä. Missä yhteyksissä käytät valkoista kaulusta? :-)

MS: Jokapäiväisessä elämässäni en käytä valkoista kaulusta lainkaan. Se on niin mielikuvitukseton väri, eikä sovi minulle lainkaan. Olen kuitenkin käyttänyt valkoista frakkipaitaa iltapukujuhlissa, viimeksi Tietokillan vuosijuhlissa ja kauluspaitaa kuorokeikoilla. Voisin kuvitella laittavani moisen kauhistuksen päälleni myös liveroolipelissä, jossa eläytyisin konservatiiviseen suomalaiseen, jolle minunkaltaiseni kaupunkilainen elostelija on kauhistus.

Mikä on sinun positiivinen visiosi tulevaisuuden tietoyhteiskunnasta? Kuinka tietotekniikka voi parhaiten palvella ihmisten hyvinvointia, kulttuuria ja demokratiaa?

MS: Tietotekniikka tarjoaa enemmän mahdollisuuksia kuin ihmiset usein oivaltavatkaan. Suurin osa esimerkiksi Internetin jo tuomasta hyvinvoinnin kasvusta ei näy mitenkään BKT:n kaltaisissa kansantaloudellisissa mittareissa. Eipä ihmekään, kuinka mittaat sen arvon, että ihminen kykenee olemaan entistä helpommin yhteydessä ystäviinsä eri puolilla maailmaa? Tai sen, että Gutenberg-projektin kautta suuri osa klassikkokirjallisuudesta on välittömästi jokaisen saatavilla.

Yhteiskunnassa on erilaisia ihmisiä niin paljon kuin ihmisiä on. Jokaisella meistä on erilaiset kiinnostukset, halut ja tarpeet. Internet tekee mahdolliseksi sen, että samanlaisista asioista kiinnostuvat ihmiset tutustuvat keskenään maantieteestä riippumatta.

Internet myöskin antaa meille toisen - lehdistöstä ja poliitikoista riippumattoman kanavan kuulla maailman tapahtumista. Ruotsissa blogaajat kaatoivat ministerin. Irakin tapahtumista saa paljon paremman kuvan seuraamalla irakilaisten kirjoittamia blogeja (esim. Baghdad Burning) ja Israelin ja Libanonin välisessä sodassa tavalliset kansalaiset, uhrit molemmin puolin rajaa, saivat keskinäisen keskusteluyhteyden blogien välityksellä.

Internet mahdollistaa tiedon leviämisen ja organisoitumisen entistä nopeammin ja tehokkaammin. Ei ole mikään ihme, että Internetiä ymmärtämätön eduskunta ei voinut käsittää, ettei masinoinnin takana ollut mitään salaliittoa. Eihän kukaan voi polkaista satojen ihmisten mielenosoitusta muutamassa päivässä - ainakaan ilman voimakkaita yhteyksiä lehdistöön. On täysin mahdotonta, että tuhannet suomalaiset ihmiset olisivat niin kiinnostuneita jostain tekijänoikeuslaista, että vaivautuisivat ottamaan yhteyttä kansanedustajiinsa. Vai onko sittenkään.

Entistä nopeampi ja halvempi tiedonvälitys mahdollistaa sen, että me tavalliset ihmiset voimme organisoitua ja vaikuttaa paremmin kuin ennen. Internet myös tukee ihmisten elämää ihan joka päiväisessä elämässä. Sitä käytetään jakamaan omia ideoita ja kokemuksia, reseptejä ja remonttivinkkejä, historiallisesti arvokkaita teoksia (Gutenberg-projekti), tietokoneohjelmia, valokuvia ja paljon muuta.

Kaikki inhimillinen tieto rakentuu olemassaolevan tiedon päälle ja me kaikki olemme sekä uuden tiedon luojia, että tiedon kuluttajia. Tietoyhteiskunta toteutuu, kun meillä kaikilla on mahdollisuus käyttää luovuuttamme ja jakaa ideamme muiden ihmisten kanssa, vailla pelkoa raastuvasta; kun voimme kaikki osallistua poliittiseen toimintaan ilman että mielipiteitämme sensuroidaan.

Mitkä asiat ja voimat näet suurimpina uhkina tietoyhteiskunnan myönteiselle kehitykselle? Mitä niille voidaan tehdä? Oletko tässä suhteessa optimisti tulevaisuuden suhteen?

MS: Edessämme on useitakin uhkia.

Se, että ihmiset ja erityisesti poliitikot eivät ymmärrä uutta teknologiaa altistaa meidät monille tyhmille ja ikäville laeille. Länsimaisessa yhteiskunnassa on pitkän ajan kuluessa karvaasti opittu, että tietyt arvot ovat niin tärkeitä, ettei niihin pidä heppoisesti laeilla kajota. Näihin kuuluvat erityisesti sananvapaus ja yksityisyyden suoja. Internetin tapauksessa molempiin on kajottu ja tullaan vielä kajoamaan, vai siksi että poliitikot eivät ymmärrä Internetin olevan teknologia, joka mahdollistaa keskustelemisen ja tiedon välittämisen.

Eräs esimerkki tällaisesta on juuri luodut lapsipornoa ehkäisemään luodut salaiset sensuurilistat, joita poliisi ylläpitää ja operaattorit vapaaehtoisesti toteuttavat. Kukaan ei valvo, mitkä osoitteet listalle päätyvät ja vastustajat, jotka aiheellisesti epäilivät sitä tulevaisuudessa sovellettavan muihinkin asioihin, vaiennettiin lapsipornon kannattajina. Nyt samalla järjestelmällä haluttaisiin estää pääsy ulkomaisille pokerisivuille. Kenties tulevaisuudessa vallanpitäjien poliittisten vastustajien tekstit päätyvät samalle sulkulistalle, kenenkään huomaamatta.

Internet on näiden lisäksi useiden uhkien alla tänä päivänä. Valtiot haluaisivat kontrolloida kansalaisten harjoittamaa kommunikaatiota. Operaattorit haluaisivat rajoittaa sitä, kuka voi tarjota palveluja ja kenelle heidän omistamansa verkon yli. Teknisesti on mahdollista toteuttaa järjestelmä, jossa suurin osa ihmisistä pääsee käyttämään vain valtion virallisesti hyväksymiä palveluita ja oppimaan vain valtion virallisesti hyväksymää totuutta.

Se toteutuvatko esittämäni uhkakuvat riippuu paljon siitä, valitseeko kansa edustajia, jotka ymmärtävät tulevan yhteiskunnan vaarat ja ovat valmiit toimimaan länsimaisen oikeusvaltion säilyttämiseksi.

Mitä mieltä olet Ruotsista liikkelle lähteneestä poliittisesta piratismista? Kuinka pitkälle voisit esimerkiksi allekirjoittaa Piratpartietin agendan?

MS: Allekirjoitan kyseisen agendan sellaisenaan.

Erityisesti haluaisin nostaa esiin lääkepatentit, jotka tappavat köyhissä maissa joka vuosi valtavan määrän ihmisiä. Lisäksi ne suurelta osin aiheuttavat Suomessakin koetun terveydenhuoltokustannusten jatkuvan nousun tuomatta mitään konkreettisia ja todellisiksi osoitettuja hyötyjä. On meidän moraalinen velvollisuutemme lakkauttaa järjestelmä, joka aiheuttaa valtavasti kärsimystä, eikä täytä tarkoitustaan.

Mitä muuta haluasit sanoa suomalaisille piraateille?

MS: Eduskuntavaalit ovat edessä. Kuten olemme havainneet, päättäjät eivät meitä kuuntele. Onneksi demokratiassa on vaihtoehtona vaihtaa päättäjät. Käyttäkää siis äänioikeuttanne ja äänestäkää ehdokasta, joka ymmärtää
immateriaalimonopolien vahingollisuuden.