Kuka: Tommi Korhonen, 36-vuotias tamperelainen diplomi-insinööri ja Tietoyhteiskuntapuolueen uusi puheenjohtaja, on ehdolla eduskuntaan Pirkanmaan vaalipiirissä liberaalien listalla. Kuten aiemmin haastattelemamme Mikko Rauhala ja Mikko Särelä, myös Tommi kuuluu niihin uuden polven poliitikkoihin, joiden yhteiskunnallinen aktivismi heräsi toden teolla Lex Karpelan myötä.

Mikä sai sinut kiinnostumaan politiikasta? Millaisesta poliittisesta taustasta tulet, oliko politiikka tärkeä asia esim. kodissasi?

TK: Isäni ja äitini ovat kuuluneet puolueeseen, mutta eivät aktiivisesti. Kodissani politikointi ei ollut aktiivista tai näkyvää. Itse olen aina ollut tiedemiestyyppi, joka inhoaa politiikan "likaista puolta", ja siksi en ole halunnut sekaantua niihin asioihin. Uskon järjen johdatukseen ja tiedostaviin ratkaisuihin. Henkilökohtaisella tasolla tämä tarkoittaa hyvin punnituja vaihtoehtoja ja toisaalta tilanteiden ratkaisemista sitä mukaa kun ne tulevat vastaan.

Kuuluisa nettidiskurssi sfnet:in netnews-uutisryhmissä opetti minut ajattelemaan lokaalin relativistisesti. Asiat pitää aina punnita niihin liittyvässä ympäristössä ja tilanteessa, ja koska tilanteet voivat muuttua, niihin liittyvien päätöksienkin kuuluisi tällöin muuttua. Tällainen lähestymistapa yhteisten asioiden hoitoon vaatii aika paljon työtä, mutta toisaalta se on minusta älyllisin vaihtoehto yritettäessä löytää "optimaalista vaihtoehtoa".

Tietoyhteiskuntapuolueeseen tartuin politiikan inhostani huolimatta, koska Lex Karpelan käsittely osoitti, kuinka vähän eduskuntaehdokkaat todella miettivät sitä mistä päättävät. Vastalauseiden myrskyssäkin ne uskoivat mieluummin etujärjestöjä ja ohittivat järjen äänen. Tapahtuneen jälkeen olen seurannut politiikkaa enemmän, ja yhä enemmän minusta on alkanut näyttää siltä, että päätöksenteko on yksittäisten tahojen edun ajamista, jonkun etupiirin tukemista tai tietämättömästi olankohautuksella ohitettuja hetkiä. Tarttis tehdä jotain, perrkele.

Mikä on TYPin nykytila? Koska odotat puolueen pääsevän puoluerekisteriin? Onko henki aktiivien kesken edelleen hyvä?

TK: TYP on tällä hetkellä pienen piirin toimintaa. Suurin - ja toisaalta meille myös harkitusti tärkein - toiminta on laaja keskustelu puolueen foorumeilla. TYPin on syytä pystyä tarjoamaan kannattajilleen hyvin keskusteltu ja dokumentoitu näkökulma asioihin. Toisaalta avoimuusperiaatteemme mukaan haluamme ehdottomasti käydä keskustelut avoimesti ja ottaa vastaan uusia ideoita ja uusia lähestymistapoja vanhoihin asioihin.

Ensimmäiset Tietoyhteiskuntapuolueen kannattajakortit alkavat pian jo vanhentumaan, joten puoluerekisteriin pääsemisen aikataulu on nyt epävarma. Oletan, että vaalien vuoksi TYPin tunnettuvuus tulee nousemaan ja sitä kautta tulemme saamaan suuremman väkijoukon toimintamme taakse. Siltä pohjalta sitten arvioidaan puoluerekisteriin pääsyä uudestaan. Uskon, että olemme rekisterissä jo reilusti ennen seuraavia eduskuntavaaleja, ja että sitä ennen meillä on edustusta myös kunnallisella tasolla.

TYPin ydintiimi on vieläkin erittäin hyvähenkinen ja yhteen hiileen puhaltava. Aktiiveissa on vieläkin sitä todellista innostusta saada asiat eteenpäin ja kuntoon, mutta väkimäärä on valitettavan vähäinen. Parhaimman mielikuvan näistä ihmisistä saa varmasti forumeillamme.

TYPiä on usein moitittu hieman vaisuksi ja värittömäksi, ja puolueen piirissäkin on keskusteltu mahdollisuudesta profiloitua radikaalimmin, esim. Suomen piraattipuolueeksi. Jäsenistö lienee ollut tässä kahtia jakautunut? Oletko itse edustanut radikaalimpaa vai maltillisempaa linjaa? Voisitko esimerkiksi allekirjoittaa Ruotsin Piratpartietin agendan?

TK: Edustan TYPin radikaalimpaa kantaa - olen ollut hallituksessa ajamassa ehdotuksia Piraattipuolueeksi linjautumisesta. Toisaalta en haluakaan TYPin olevan vain yhden asian puolue, eli puhtaita vapaan verkkolevityksen ajajia meistä ei mielestäni pitäisi tulla.

TYPin "moraalinen pohja", jos noin nyt voi sanoa, on laajentunut erityisesti vaaleihin liittyvän keskustelun pohjalta paljonkin, emmekä enää edes saisi kaikkea sitä mahtumaan Piraattipuolue-nimen alle.

Nyt on noussut esille vire, jonka vuoksi todella haluamme muuttaa imagoamme ja rakentaa vahvemman, vähemmän harmaan imagon. Tämä vain on vielä niin pahasti kesken, että aloitamme asian miettimisen vasta vaalien jälkeen. Minä aion ajaa kokonaista nimen muutosta (ja se uusi nimi ei ole vielä tiedossa!) ja linjautumista jotenkin yleishyödyllisemmäksi puolueeksi. Toisaalta aion tuoda myös piraattipuolemme selkeämmin esiin. En oikeastaan hae räväkkyyttä, mutta vapaan tiedonvälityksen kannattamisessa ei ole mitään väärää tai hävettävää.

Olen omalla puheenjohtajakaudellani kuullut ympärilläni paljonkin keskusteluita politiikasta ja asioihin vaikuttamisesta - kaikkea Smash ASEM mielenosoituksesta viimeisimpiin masinointeihin; politiikan radiokeskusteluista työtovereideni mutinaan systeemin ongelmista. Minusta TYP vastaisi puolueena todella hyvin ihmisten tarpeeseen päästä aidosti vaikuttamaan asioihin vanhojen puolueiden jäykkyyden sijaan. Avoin päätöksenteko, puoluekurin olemattomuus, vaatimus poliitikkojen vastuullisuudesta, poliitikkotietokannan ajaminen, suhteellisen vaalitavan ja vaalipiirien vastustaminen... Me haluaisimme tehdä älykkäitä ja ennakkoluulottomia uudistuksia ja tarjota sitä kautta ihmisille kanavan vaikuttaa ja tulla kuulluiksi.

Tietysti TYP ei voi tarjota kaikkea kaikille, mutta emme me pyrikään suurten puolueiden kaltaiseksi möhkäleeksi vaan tuoreen yhteisiin asioihin vaikuttamisen kanavaksi. Ikäänkuin tiedostaviksi Vihreiksi ilman liian kapeaa hengellisen moraalin leimaa.

Millainen mies on Tommi Korhonen? Nettikeskusteluissa syntyy vaikutelma vilpittömästä, avoimesta ehkä hieman idealistisestakin nuoresta miehestä. Oletko idealisti? Uskoisitko viihtyväsi ja pärjääväsi usein kyynisen laskelmoivissa reaalipolitiikan kuvioissa?

TK: Olen todella varsin idealisti. Jo 12-vuotiaana halusin tiedemieheksi, ja fyysikoksi päädyin teekkariuden kautta. Haluan pysyä suorittavalla portaalla mielenkiintoisten tietoteknisten ja tieteellisten saavutusten parissa, ja toimin inhimillisesti 'matalalla tasolla'. Idealismini on todella joskus rasite, roolipelitermein olen lawful-good. Euh. Mutta Lex Karpelan jälkeen olen tietoisesti pyrkinyt päätymään vähintään neutraaliksi typerien lakien suhteen: jos lait tehdään kaupallisia tahoja varten, niin en katso niiden enää palvelevan yhteiskuntajärjestystä tai Suomen tulevaisuutta, enkä katso olevani niihin enää sitoutunut.

Joskus olen vähän herkästi itseeni ottava: nuorempana minua ei juuri mikään ärsyttänyt enempää kuin oikeudeton kritiikki. Nyt olen kuitenkin ymmärtänyt sen, että ihmiset ajattelevat mitä sattuu, se on heidän paikallinen totuutensa. Jos oma moraalini on ehjä, niin tiedän suunnan ja voin keskustella asioista ottamatta mustamaalausta itseeni.

Reaalipolitiikassa varmaankin ärsyyntyisin suunnattomasti juuri mustamaalauskampanjoista ja vääristä syytöksistä, sekä olisin ehkä jonkin verran sinisilmäinen ja joutuisin myös petetyksi. Toisaalta olen oppinut nyt erittäin paljon lähdekritiikkiä! Uskon kuitenkin, että suurin osa kansanedustajista kuitenkin haluaa toimia fiksusti, ja mitä tulee omien alojeni aiheisiin, uskon pystyväni levittämään järjen valoa myös poliittisissa piireissä. Jyrki Kasvi on tehnyt paljon hyvää eduskunnassa ihan vain tiedottamalla ja keskustelemalla, sellaisia kansanedustajia tarvitaan lisää!

Mikä on sinun positiivinen visiosi tulevaisuuden tietoyhteiskunnasta? Millainen voisi olla Suomi vuonna 2020 jos fiksut poliitikot kuten sinä pääsisivät parlamenttiin kumoamaan Lex Karpelan ja kirjoittamaan tilalle parempia lakeja? Miten tietotekniikka voisi parhaiten palvella ihmisten hyvinvointia, kulttuuria ja demokratiaa? Kuinka paljon valtaa poliitikoilla mielestäsi on ylipäänsä tietoyhteiskunnan kehitykseen vai seuraako politiikka teknologian kehitystä auttamatta jälkijunassa?

TK: Uskon ns. tiedon murtavan raja-aidat kirkkaasti kysymyksen asettamassa aikahaarukassa! Jo nyt on liikkuva netti (=kännykkä) lisälaitteineen siirtämässä työpisteen, kotikirjeenvaihdon, viihteen, kaverikontaktit ja kaiken maailman tietokirjastot ja tietolähteet ihmisen taskuun. Tulevaisuudessa tämä kehitys, kannettavien tietokoneiden ja kämmenlaitteiden yhä parantuessa, tulee vain vahvistumaan. Langattomat verkot, vaikka eivät tulisikaan ubiikeiksi, tulevat varmasti näyttelemään merkittävää osaa. Nippelitiedolla tai muistamisella ei ole enää juuri merkitystä, kaikki löytyy netistä tässä ja nyt, omasta taskusta. Iso osa kansasta (ei ehkä puolet, mutta lähes puolet?) käyttää jotain tehokasta, älykästä ja nopeayhteyksistä mobiililaitetta. Niiden käyttöliittymät helpottuvat yksinkertaisiksi (Apple näyttää tietä?) jokamiehen käyttöliittymiksi, niinkuin pitääkin.

Iso osa palveluista on siirtynyt kokonaan asiointitiskiltä ja paperilappusista nettiin. Näin tapahtuu myös yhteisöllisissä palveluissa. Vaikka henkilökuntaa on vähennetty, tilalle on tullut uutta online-palvelua osittain korvaamaan menetettyä henkilökohtaista palvelua. Suurin osa valtiollisista palveluista on jo oppinut hyödyntämään webbisivuja ja käyttämään vaikkapa sähköistä henkilötunnistusta: kansalaiset voivat oikeasti asioida verkossa lähes kaikki yhteiskunnalliset asiansa.

Nopeiden tiedonsiirtotapojen ja vahvojen alustojen myötä tiedonsiirto on hajaantunut siten, että ihmisillä on paljon omia VPN-tyyppisiä "kotiverkkojaan" läpi maailman, ja näiden määrä on niin iso, että jopa P2P-tiedonsiirron rakenne muuttuu enempi kerrosteisiksi "sisäpiirinverkoiksi". Isojenkaan materiaalien siirtoon eivät enää pääse ulkopuoliset väliin, joten lainsäädännön täytyy mukautua siihen, että "tieto on joka paikassa". Eksyminen tässä ubiikkiyhteiskunnassa on vaikeata, koska kaikilla on kuitenkin paikannin ja älykkäät laitteet mukanaan.

Kuvantavat laitteet yleistyvät hurjaa tahtia, ja niiden päälle kasvaa oikeasti uudentyyppinen teollisuuden ala. Toisin sanoen syntyy mobiililaitteiden kuvien käyttöön perustuvia palveluita videopuheluista online-gallerioihin, kuvanvaihdolla tapahtuvasta kielenkäännöstä paikannuspalveuihin. Myös henkilö- ja paikkatunnistus positiivisessa mielessä tulee mahdolliseksi. Oikeusturva paranee, koska kaikki pystytään varmistamaan kuvilla tai tarpeen vaatiessa todistamaan paikannuksen ja kuvan yhdistelmillä.

Tekijänoikeusjärjestöt yrittävät vaikuttaa edelleen vanhalla tavallaan, mutta niiden todelliset vaikutuskanavat ovat samaa luokkaa kuin nykyisin TOR-verkoissa. Tekijänoikeuslaki kuitenkin voi paksusti, ja siinä on edelleen virheitä, mutta niiden applikointi en enää onnistu. Musiikki- ja elokuvakauppa menestyvät taas hyvin, mutta nykyiseen verrattuna pienemmillä katteilla ja suuremmalla volyymillä. Laillisten teosten käyttöaste on korkea.

Mitä näet vastaavasti suurimpina uhkakuvina tietoyhteiskunnan kehitykselle? Mitkä voimat ja organisaatiot vaarantavat mielestäsi myönteisen kehityksen ja mitä niille on tehtävissä?

TK: Suurimpana vaarana pidän netin käytön estämistä erilaisilla tekosyillä. Ylläoleva visioni olettaa nimittäin sen, että ubi-käyttäjät saavat ubiverkkonsa aktiivisesti käyttöön, ja voivat siinä siirtää geneeristä "dataa".

Tällä hetkellä tietoyhteiskunnan kehitystä uhkaa mielestäni ensisijaisesti neljä asiaa.

Tekijänoikeusjärjestöt haluavat ylläpitää tuotteille rajoitetun saatavuuden mallia, ja siksi ne haluavat ymmärrettävästi ehkäistä kaiken heidän kontrollinsa ulkopuolisen kopioinnin. Tästä vain seuraa väistämättä se, että se kaikkea yksityistä tiedonsiirtoa olisi tarkkailtava ja jopa sensuroitava automaattisesti, aina ja taukoamatta. Ja se on sekä ihmisten ajatusten vapaudelle että heidän viestintänsä vapaudelle niin suuri uhka, että siinä jäävät mielestäni tekijänoikeudet toiseksi tärkeysjärjestyksessä. Muutoin olisin nimittäin tekijänoikeuksien kannalla - mutta tämän vastakkainasettelun yhteydessä minulle ei jää vaihtoehtoja!

Toiseksi uhkaksi katson yhteisöllisen sensuurin, joka juontaa yleisestä holhoamisen halusta. Lainsäätäjät katsovat omaavansa sen verran korkeamman moraalisen kannan, että heillä on oikeus määritellä, mikä on ihmisille sallittua ja sopivaa. Tällä hetkellä sananvapauteen on perustuslaissa yksi poikkeus, ja se on lapsiporno. Nyt sitä sensurointipoikkeusta on alettu käyttämään, ja olen hyvin huolissani siitä, että tämä on vain ensimmäinen askel... Tällä hetkellä Suomessa ja Euroopassa on sentään vielä kohtuullinen asenne sensuuriin, mutta kuten sanottu, holhoamismentaliteetti lisääntyy, ja lainsäädäntöä on todella vaikea purkaa. Tätä riskikuvaa pahentaa USA:n kaltaisten valtioiden halu kaupalliseen vakoiluun ja toisten valtioiden toiminnan rajoittamiseen. Myös yksittäisten kovaotteisten maiden (Turkki, Kiina, Saudi-Arabia esimerkiksi) suorittama sensuuri saattaa yleistyä.

Muista lievemmistä uhkakuvista voisi mainita verkkoinfrastruktuurin mahdollisen heikentymisen tai rappeutumisen. Suomessa verkkorakenne on onneksi kehittynyt nopeasti ja positiivisesti ja jopa halventunut. Tätä pitää kuitenkin seurata, jotta hinnoittelu tukisi jatkossa esim. kansalaisten mobiilia ubi-verkkoa.

Jos sinut valitaan eduskuntaan, miten tulisit toimimaan parlamentissa ja sen ulkopuolella? Mihin asioihin panostaisit eniten kansanedustajan roolissa?

TK: Pyrkisin pääasiassa vaikuttamaan mielipiteisiin julkisissa puheissa, mahdollisissa spontaaneissa kirjeissäni sekä ns. käytäväkeskusteluissa. Yrittäisin valistaa ja riittävästi pelkistää teknistä näkemystäni, jotta myös rivikansanedustajat tajuaisivat viestini.

Lisäksi käynnistäisin TYPin puolesta lakialoitteita - hyvin sorvattuja, riittävän pieniä, hyvin kohdistettuja ja moraalisesti vahvoja, niin että ne voisivat saada jo liikkeelle lähtiessään hyvän tuen kansanedustajilta. Mainittakoon, että vastustan edelleen tarpeettomasti holhoavaa lainsäädäntöä! Eli en tekisi ehdotuksia jokaisen mahdollisen asian kontrolloimiseksi.

Sanoisin kuitenkin, että TYPin osuus tulee vielä pitkään olemaan nimenomaan tiedotus ja valistus, ja sitä kautta uskon arvomaailmamme siirtyvän myös muihin puolueisiin ja muille kansanedustajille.

Mitä muuta haluasit sanoa tai kertoa Suomen piraateille?

TK: Oletan, että tässä puhutaan ei-kaupallisista omaan-käyttöön kuluttajista. Piraatti-sanaa tietty pitäisi käyttää kaupallisten tuoteväärennösten tuottajista, ja he ovatkin rikollisia. Kuluttaja-piraatit eivät ole rikollisia vaan enempi aktivisteja.

Pitäkää itseästänne huolta!

Minä olen henkilökohtaisesti kyllä tekijänoikeuksien puolella, ja pyrin palkitsemaan artistit, joiden tuotantoa vähänkin enemmän "kulutan". Mutta tällä hetkellä käydään valtataistelua tulevaisuuden kaupankäynnin muodoista (lisenssikauppa vs. teoskappalekauppa), ja siinä ovat takana niin isot rahat, että tekijänoikeusmafia käyttää likaisia ja ylikovia konsteja, jos vain pystyy. Tuskin kenelläkään Suomessa toimivalla tekijänoikeusmafian ihmisellä on oikeasti pääasiallisesti pahantahtoinen halu vahingoittaa esimerkiksi musiikkia kuluttavaa nuorisoa. Mutta keinot ovat nyt kovat, ja tulevaisuuden dataformaattien ja ikuisten oikeuksien halussa saatetaan sitten loppujen lopuksi uhrata ihmisiä...

Toinen tärkeä tasapaino on sitten artistin ja kuluttajan välillä. Kyllä monet artistit myös haluavat taiteellisen palon lisäksi saada rahaakin työstään. Suosikaa siis hyviä artisteja, ainakin käymällä keikoilla, eikä se niin paha asia ole kuluttaa älykkäästi hyvän näytteen pohjalta sitten kun tietää mitä hakee ja haluaa. Toimikaa ainakin kohtuullisessa määrin myös kuluttajina, mutta mahdollisuuksien mukaan, eikä tekijänoikeusmafiaa vaan artisteja varten. ("Anna-artistille"-palvelusta on ollut puhetta!)

Kuluttaja-piraatit ovat nykyään suuressa vaarassa, ja siksi toivonkin heidän käyttävän pieniä suljettuja verkkoja, tarpeen vaatiesssa ei-loggaavia darknettejä. Mahdollisessa oikeustapauksessa käyttäkää kaikki mahdolliset keinot: esim. CD-levyltä saa laillisesti ripata musiikkia, vaikka se olisikin lainattu CD... Miten voidaan erottaa lainatulta levyltä ripattu kappale ladatusta kappaleesta? Ei mielestäni mitenkään!

Katson siis, että kuluttaja-piraatit ovat suorastaan se massa, jonka toiminta pitäisi sallia – toisin sanoen, tiedonvälitystä ei saa rajoittaa! Uskon, että tähän päämäärään myös päästään. Se on vain terveen järjen ratkaisu, ja joskus sekin täällä maailmassa voittaa. Mutta sitä ennen en haluaisi, että kaikki aktivistit ajetaan nurkkaan ja viedään pois. Muutaman tuhannen euron laskusta vielä selviää, mutta kymmenien tuhansien eurojen laskut ovat tietysti absurdeja ja vääryyttä. Kuluttaja-piraateissa on varmasti niin merkittävä osa myös osaajia ja tulevia aktiivitoimijoita, että olen kyllä kauhuissani joistain nykyisistä oikeuden linjauksista. Tähän täytyy tulla muutos, ja se tuleekin aikanaan.

Siihen asti: pitäkää itsestänne huolta.