Haluan herättää keskustelua Piraattiliiton linjauksista ja ajettavista asioista. Tekstissä "Piratismi pähkinänkuoressa" ja UKK-osoissa puuttuu punainen lanka. Pitäisi tuoda selkeästi ja yksinkertaisesti esille mitä halutaan ja mitä ei haluta. Yleisesti tuntuu, että kaikki oikeudet keksintöihin ja teoksiin halutaan poistaa. Tuollaisella ajattelulla ei tavoiteta suurta yleisöä eikä kansan suosiota.
Seuraava lainaus on kummastuttanut minua kovasti: "Kaikki ei-kaupallinen kopiointi tulisi sallia ja kaupallisellekin käytölle tekijänoikeuden keston voisi rajata esimerkiksi viiteen vuoteen."
Piraattiliiton ajama ei-kaupallisen kopioinnin salliminen on mielestäni hyvä ja perusteltu asia, mutta tuo kaupallisen käytön salliminen on aivan älytöntä. Mielestäni "taiteilijan" tulisi saada hengentuotteestaan tarvittava korvaus, jonka tekijänoikeudet pyrkivät hänelle takaamaan. Kaupallisen käytön avaaminen laillistaisi teollisesti tehtyjen piraattituotteiden markkinoinnin 5 vuoden jälkeen.
5 vuotta on todella lyhyt aika. Ongelmia syntyisi todella nopeasti ja taiteilijoiden elinkeino kuolisi vauhdilla:
Taiteilijan tulisi saada korvaus teoksestaan, sitä tekään ette voi häneltä kieltää. Tuo keksimänne "5 vuotta" ajaa taiteen samaan oravanpyörään, missä nykyinen kvarttaalitalous on. Maksimivoitot minimiajassa on todella huono, ja sellaista ajetaan nyt eteenpäin.
Toinen lainaus UKK-osiosta:"...kannatamme kuitenkin teoksen tekijän oikeutta teokseensa niin, ettei kukaan muu saa väittää sitä itse tekemäkseen."
Kannatetaanko tässä nyt siis tekijänoikeuksia ja oikeaa korvausta taiteilijalle, vai pelkkää tunnustusta? Teoksen kannessa oleva taiteilijan nimi on mielestäni selkeä tunnustus, mutta jos taiteilija ei saa mitään myydystä kappaleesta, ei sellaisessa toiminnassa ole taiteilijan kannalta mitään järkeä. Ja tähän on turha kommentoida "eihän nytkään taiteilija saa teoksensa myyntihinnasta kuin murto-osan", koska nythän taiteilija saa edes jotain.
Tässä pitäisi tehdä selkeä ero nettikopioinnin ja piraattituotetteen välillä. On tuomittava "mafian" ja muiden kriminaalien teollinen piraattien teko, mutta laillistettava nettikopiointi.
Jos olen kommenteissani aivan hukassa, pyydän selkeitä vastauksia, sekä muokkauksia sivuillanne julkaistaviin teksteihin ettei tällaisia epäselvyyksiä enää syntyisi.
Ja lopuksi komentti yleiseen ilmeeseen ja asioiden esille tuonnista: Ylimalkainen julistelu "millainen piraatti on" ei mielestäni ole oikea tapa ajaa asioita. Jos halutaan viitata tutkimuksiin, joissa on todettu että piratismia harrastavat ostavat tavallista kuluttajaa enemmän levyjä, se pitäisi kertoa suoraan eikä yleistää.
Argumentit eivät niin yksioikoisia
-Kauppojen alelaarit eivät menetä tarkoitustaan vaan päinvastoin, jos alelaarien tarkoitus vähenee tuottavuus mielessä kasvaa sen markkinointi arvo huomattavasti entisestään. Alelaarin katsojat/ostajat katsovat alelaarin sijoittelusta riippuen kaupassa myös ympäröivät tuotteet.
-Missä oletat että TV sarjojen kausi laatikot makaavat 5 vuoden jälkeen? Suurin kausilaatikoiden ostobuumi on kun kausi alkaa jolloin ihmiset haluavat nähdä sarjan (eivät jaksa odottaa tv-jaksoja) ja kun sarjan tuotantokausi päättyy. 5 vuoden jälkeen kun sarja lopetetaan makaavat vanhat kokoelma boxit kauppojen alelaareissa. Ja kestosarjat (mm suomalainen Studio Julmahuvi,Tabu, Pulttibois) saisi kokoema boxit yksinkertaisesti kuluttaja ystävälliseen hintaan.
Itse näen tuon radio kohdan ainoastaan sisällön monipuoisuuden kasvamisena. Tietty voidaan sanoa että radio voi alkaa metsästämään ainoastaan 5 vuoden takaisia hittejä mutta radion pyöriminen riippuu aina kuunteijoista. Mitä monipuolisempi sisältö, sitä enemmän kuuntelijoita ja mitä enemmän kuuntelijoita sitä enemän mainostajia ja rahaa.
Maksimivoitot minimiajssa.....minun mielestä kuulostaa kyllä ihan hyvältä. Ja kuten moni tistaa näillä sivuilla altuiseen elämme jo kohta vuotta 2008 ja voittojen maksimoiminen on tätä päivää. Itse en ole taiteilija alalla mutta tuo on ainakin tavoitteeni jos omaa yritystä aion perustaa.
Muista kohdista voi Piraatiliiton oma väki antaa mielipiteensä sillä se on jonkun muun kirjoittamaa tekstiä jolla varmasti on myös oma ajatuksensa aiheesta.
==========================================
AxxO The Great god of every selfrespecting Pirate in Web
================================================
==========================================
AxxO The Great god of every selfrespecting Pirate in Web
================================================
Taiteilijat ovat kärsineet
Taiteilijat ovat kärsineet koko historian ajan, joten en ole ollenkaan yllättynyt jos itkua tulee sellaistenkin oikeuksien menetyksistä, jotka on saatu korruptoituneilla tai muuten vain kieroilla laella läpi. 5 vuotta on minunkin mielestäni lyhyt aika mutta elinikä + 70 vuotta on röyhkeys. Itse haluaisin nähdä kaupallisen iän olevan 15 vuoden paikkeilla mutta aina on joku maailmassa, joka sanoo, että jos oikeudet kestävät nykyisen verran, niin joku saattaa ottaa kappaleen mainokseen ja se on oikeudenomistajalle oikea lottovoitto. Vanhojen kappaleiden tehtävä on mennä public domainiin ja rikastaa kulttuuria, joten itse en anna kovin paljon arvoa nykyiselle ajalle.
Suoja-aikaa arvioidessa kannattaa pohtia sitä, että kuinka monessa vuodessa voitot kerätään normaalisti viihteen kohdalla. Sitä kautta ei kannata lähteä pohtimaan, että kuinka kauan Phil Collinsin hittiä soitetaan Novalla. Sarjojen kaudet ovat siinä mielessä vaikeampia arvioida, että niiden kaupallinen levittäminen on erittäin hidasta tällä hetkellä. Mikäli suoja-aikaa laskettaisiin niin se tarkoittaisi sitä, että enää ei voisi odotuttaa ihmisiä vuosia vaan tuote pitäisi saada globaaleille markkinoille mahdollisimman nopeasti.
Listataan nopeasti joitain hyviä puolia mitä kohtuullisella suoja-ajalla voisi olla:
Mitä taas tulee piratismin ja kaupallisen tuotteen suhteeseen, niin elokuva-alalla oli mainio vuosi Amerikassa. On kuitenkin mahdotonta väittää, että lataaminen kasvattaa poikkeuksetta myyntiä, aivan kuten on mahdotonta väittää, että se laskee sitä poikkeuksetta. Jos Piraattiliiton agenda vastaa yhtään Ruotsin Piraattipuolueen tavoitteita, niin se on täysin toissijaista, että jääkö jokin ala tappiolle vai voitolle piratismista.
Viva La Revolution :)
Sensuroitua aktivismia
Kierrä sensuuri | tai käytä proxya
Pakko sanoa, että 5 vuotta
Pakko sanoa, että 5 vuotta kuulostaa minustakin liian lyhyeltä ajalta, vaikka en henk.koht. omaa yhtään taiteellisia piirteitä saatikka omia teoksia. Joku 10-20 vuotta voisi olla lähempänä "oikeaa suuntaa" =/
Tuosta ale-laarien merkityksestä: eikö olisi vaan taitelijoitten etu, että noista päästäisiin eroon. Levyjen hinnat alemmas, niin myyntiä tulee tasaiseen tahtiin....
"Taiteilijat ovat kärsineet koko historian ajan, joten en ole ollenkaan yllättynyt jos itkua tulee sellaistenkin oikeuksien menetyksistä, jotka on saatu korruptoituneilla tai muuten vain kieroilla laella läpi. "
Minä olen aina ollut siinä ymmärryksessä, että taitelijoitten pitääkin hiukka kärsiä pystyäkseen tuottamaan uutta materiaalia. Ilman kärsimystä ja vastoinkäymisiä ei saada esim. uusia hitti biisejä... nykyiset to-maksut ovat liian hyviä, joten joudumme kuuntelemaan vain tätä nyky-mössöä, jota pakko soitetaan joka radio/tv-kanavalla ;)
Onhan noissa joo paranneltavaa
Tässä pitäisi tehdä selkeä ero nettikopioinnin ja piraattituotetteen välillä. On tuomittava "mafian" ja muiden kriminaalien teollinen piraattien teko, mutta laillistettava nettikopiointi.
Kannatan. Tuo ero on varsin merkittävä vaikka to-mafia onkin tietoisesti pyrkinyt häivyttämään sitä kansalaisten ja poliitikkojen mielestä. Kaupalliseksi toiminnan voisi määritellä silloin kun se verottajaa kiinnostaa.
Piraattituotteet toisaalta liittyvät useimmiten tavaramerkkilainsäädännön puolelle joka on hyvin erilainen tapaus kuin to-lainsäädäntö. Takavarikoiduille piraattituotteille voisi tosin keksiä jotain fiksumpaakin käyttöä tuhoamisen sijaan, esim. piraattivaatteet ja -laukut voisi jakaa vähäosaisille ja piraattilevyt toimittaa vaikkapa esikoululaisten askartelumateriaaliksi. :)
Tuo keksimänne "5 vuotta" ajaa taiteen samaan oravanpyörään, missä nykyinen kvarttaalitalous on. Maksimivoitot minimiajassa on todella huono, ja sellaista ajetaan nyt eteenpäin.
Ihan hyvä pointti tuokin. Itse pitäisin parempana suoja-aikana 15 vuotta teoksen julkaisusta tai 15 vuotta tekijän kuolemasta ja johon voi saada pidennystä 5 vuodeksi kerrallaan mikäli teos on edelleen kaupallisesti saatavilla (ja oikeudenhaltija viitsii käydä läpi asian todistamiseen vaadittavan byrokratian), kuitenkin maksimissaan 50 vuotta. Tämä malli takaisi tulot niin kestohitin tekijälle kuin edesmenneen artistin perheellekin mutta vapauttaisi vanhat ja kaupallisesti ei-merkittävät teokset public domainiin.
Kannatetaanko tässä nyt siis tekijänoikeuksia ja oikeaa korvausta taiteilijalle, vai pelkkää tunnustusta? Teoksen kannessa oleva taiteilijan nimi on mielestäni selkeä tunnustus, mutta jos taiteilija ei saa mitään myydystä kappaleesta, ei sellaisessa toiminnassa ole taiteilijan kannalta mitään järkeä.
Nykyisessä taloudessa tuo tunnustus ei ole mikään vähäpätöinen asia - monilta aloilta tekijöitä löytyy nykyään niin paljon että mikä tahansa näkyvyys lisää merkittävästi tekijän työmahdollisuuksia tulevaisuudessa. Nykyisinkin tietyillä to-aloilla tekijät piilotetaan kokonaan firman nimen taakse aivan kuten Motown-levy-yhtiön artistit aikoinaan ja yleensä perustellaan sillä että firmat haluavat "suojella" avaintyöntekijöitään (eli estävät työntekijöitä kilpailuttamasta työnantajiaan). Eli yksinkertaistettuna tekijällä on oltava oikeus atribuutioon siinäkin tapauksessa että teoksen oikeudet siirtyvät sopimuksen myötä jollekulle muulle.
"Jos minulla riittäisi kunniamerkkejä voisin valloittaa koko Euroopan," sanoi Napoleon havaittuaan että tehokkain keino motivoida sotilaita ei ollut raha vaan heidän yksilöllisten saavutustensa tunnustaminen julkisesti.
"Yleisesti tuntuu, että
"Yleisesti tuntuu, että kaikki oikeudet keksintöihin ja teoksiin halutaan poistaa."
Eikös tuo ole ihan selkeä punainen lanka? Tavoite nimenomaan on immateriaalioikeusreformi, jossa kulttuuri ja tieto vapautetaan niitä kahlitsevasta lainsäädännöstä.
"Tuollaisella ajattelulla ei tavoiteta suurta yleisöä eikä kansan suosiota."
Tämä on sitten taas hieman eri asia, ja liittyy siihen, millaisilla tavoilla ja strategioilla tavoitteita ajetaan eteenpäin. Historia on osoittanut, että valtavia ihmisjoukkoja on mahdollista saada mitä kummallisempia tavoitteiden taakse, joten itse näkisin kansansuosion saamisen enemmänkin strategisena ongelmana. Tietty sellaisten ideoiden ajaminen, joita suuri osa ihmisistä kannattaa entuudestaan, on aina helpompaa, kuin sellaisten, joille täytyy luoda kannatus.
"Taiteilijan tulisi saada korvaus teoksestaan, sitä tekään ette voi häneltä kieltää. Tuo keksimänne "5 vuotta" ajaa taiteen samaan oravanpyörään, missä nykyinen kvarttaalitalous on. Maksimivoitot minimiajassa on todella huono, ja sellaista ajetaan nyt eteenpäin."
Varsin olennaista tässä koko asiassa on ymmärtää, miksi immateriaalioikeudet ylipäätään ovat olemassa. Ne eivät ole sitä varten, että kulttuurin ja tiedon tuottajat saisivat mahdollisimman suuren korvauksen. Peruste immateriaalioikeuksille on se, että ilman niitä yhteiskunta ei tuottaisi tarpeeksi immateriaalihyödykkeitä. Tarkastelunäkökulman ei siis pitäisi olla se, saako taiteilija tarpeeksi rahaa elääkseen, vaan se, tuotetaanko taidetta tarpeeksi. Nämä tietenkin kuuluvat yhteen siten, että taiteilijan saaman korvauksen määrä muuttaa hänen kannustintaan luoda taidetta. Mutta edelleenkin kysymykset taiteilijan ansioista ovat vain johdannaisia peruskysymyksestä, eli siitä, mikä on optimaalisin tapa saada tarpeeksi taidetta koko yhteiskuntaan.
"Tarpeeksi" onkin sitten vähän hankalammin määriteltävä. Jokaisella lienee siitä omanlaisensa näkemykset.
Mutta riippumatta siitä, mikä on tarpeeksi, voimme kuitenkin tarkastella, mikä tapa on tehokas malli tuottaa taidetta ja tiedettä. Oma näkemykseni on, että tekijänoikeuksille ja patenteille perustuva lainsäädäntö tuottaa enemmän haittaa kuin hyötyä. Kulttuuri kukoistaa parhaimmin silloin, kun sitä rajoitetaan mahdollisimman vähän.
Mitä tulee sitten taiteilijoiden elinkeinoon, niin ei ole kovinkaan selvää, että tekijänoikeudet olisivat heillekään optimaalisin keino siihen. Tekijänoikeuksiin perustuva ansaintamalli on kieltämättä periaatteessa helposti ymmärrettävä ja looginen, joten varmaan siksi se saakin niin paljon kannatusta. Mutta kuten esimerkiksi Mike Masnick on argumentoinut Techdirtissä, on usein taiteilijoidenkin kannalta kannattavampaa olla hyväksikäyttämättä tekijänoikeuksia ja perustaa ansaintamallit johonkin muuhun. Tekijänoikeudet eivät yksinkertaisesti enää toimi internet-aikakauden markkinoilla (jos ne nyt edes ikinä ovatkaan toimineet hyvin).
"...kannatamme kuitenkin teoksen tekijän oikeutta teokseensa niin, ettei kukaan muu saa väittää sitä itse tekemäkseen."
Tämä tarkoittaa ns. moraalista tekijänoikeutta. Eli kukaan ei saa ottaa toisen teosta ja väittää, että olisi itse tehnyt sen. Oman käsitykseni mukaan varsin monet taiteilijat pitävät tätä tärkeämpänä kuin kaupallista tekijänoikeutta.
Erittäin hieno uusi pointti
Erittäin hieno uusi pointti teabeat. Mielestäni 5 vuotta olisi ihan hyvä suoja-aika, jota sitten voitaisiin pidentää vaikka 5 vuodella kerrallaan, mikäli teos on edelleen kaupallisesti merkittävä. Kaupallisesti merkittävä tarkoittaa sitä, että se on tekijälle riittävän merkittävä tulonlähde - esimerkiksi jokin tietty prosentti tuloista.
Toinen tuohon suoja-aikaan liittyvä pointti on kulttuurin hinta. Voisi vaikka ihan omaksikin mielenkiinnokseen tähän tehdä jonkinlaisen laskelman, mitä oma kulttuurielämäni maksaa:
- 100 musiikkikappaletta vuodessa (1e) = 100e
- 50 leffaa (tai sarjan yksittäistä julkaisua) vuodessa (10e) = 500e
- 15 peliä vuodessa (55e) = 825e
- 20 kirjaa vuodessa (40e) = 800e
- TV-lupa = 215e
Eli näihin uppoaisi 2440e vuodessa. Sitten jos miettii jotain 4-henkistä perhettä mikä maksaa kaiken vaikka kahteen kertaan... Tässä ei ole edes mitään älyttömiä määriä. Määrät ovat "jos olisi pakko maksaa" -määriä eikä tässä ole mitään leffalippuja, livekonsertteja ja niin edelleen. Ihmisellä on siis kaksi vaihtoehtoa: 1) joko köyhä kulttuurielämä tai sitten 2) alhaisempi elintaso. Kyllä sellaiselle jolla jää verojen jälkeen 10000-20000e käteen vuodessa (eli lähes kaikille?) tuo kulttuurin hinta elintasoa muodostettaessa on hyvin merkittävä osuus. Tässä myös nähdään se, että jos hinnat vaikka pistettäisiin viidesosaan (täysin realistista), niin kulutuksenkin kasvu olisi varmasti hyvin merkittävää.
... että kyllä yksityinen kopiointi on erittäin hyvä asia. Se parantaa kulttuurielämää ja myös elintasoa muutenkin. Itse en pidä tuota kohtalaista määrää teoksia tuon arvoisena per ihminen. En todellakaan. Kyllä siinä todella rumasti monopolit (ja korkean hintatason takia myös valtio veroineen) vetää välistä. Piratismi on vain keino näyttää suostumattomuutensa nykyiseen systeemiin. Se on vaihtoehto, joka on joka päivä parempi eikä koskaan mene pois.
Muutes Steal this film -dokumentin toinen osa on julkaistu. Dokumentti kertoo piratismista ja siihen liittyvistä näkökulmista. Kannattaa katsoa myös ensimmäinen osa, jos ei ole katsottu (vapaata kamaa - saa linkittää):
http://thepiratebay.org/user/stealthisfilm
Kuten nähdään niin Piraatit jakavat teokset siten, että se on jokaiselle saatavissa sopivassa muodossa. Aijai tätä ilmaisen vaihtoehdon laatua...
"Taiteilijan ammatti ei ole tärkeämpi kuin kenen tahansa muun ammatti! <=> Taiteilijan toimeentulo ei ole tärkeämpi kuin kenen tahansa muun toimeentulo!"
"Taiteilijan ammatti ei ole tärkeämpi kuin kenen tahansa muun ammatti! <=> Taiteilijan toimeentulo ei ole tärkeämpi kuin kenen tahansa muun toimeentulo!"