Havaintoja viimeaikaisesta keskustelusta
Minusta vaikuttaa siltä, että yksi vaikeimmista piratismin puolustamiseen liittyvistä yksittäisistä asioista tulee olemaan se, että valtaosalla(?) ihmisistä on "väärä" käsitys oikeasta ja väärästä. He ajattelevat, että jotkin asiat ovat objektiivisesti oikein tai väärin, vaikka kyseessä on aina subjektiivinen asia. (Nyt, hyvä lukija, voit aivan rauhassa olla eri mieltä ja pitää minua idioottina tai pahana ihmisenä, en aio keskustella asiasta.) Tuloksena on se, että se on vähän arpapeliä, että sattuuko tällainen henkilö pitämään tekijänoikeutta "luonnollisena" oikeutena vai ei.
Näkisin, että oleellisinta poliittista keskustelua olisi se, että spekuloidaan, mitä tukitoimia (lain määrittelemiä oikeuksia, valtion antamaa taloudellista tukea jne.) taiteilijat tarvitsevat, jotta "riittävän laadukasta" taidetta tuotettaisiin "tarpeeksi". Tässäkin on jo paljon tilaa erilaisille näkemyksille, eli keskustelun aiheet eivät tule loppumaan kesken. Kuitenkin, jotta tästä voisi järkevästi keskustella, osapuolien pitäisi olla samaa mieltä siitä, että tekijänoikeudet ovat vain kannustin. Kun tähän tilanteeseen pääsemiseksi kuitenkin pitäisi saada täydellinen muutos yhteen ajattelun perustavanlaatuisimmista osista, homma on valtavan työläs.
Tämä siis henkilökohtaisena mielipiteenäni siitä, mihin keskustelijoiden kannattaisi suunnata energiaansa. Itse olen laiska, enkä viitsi enää osallistua.
- Kirjaudu sisään tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
- (luettu 351 kertaa)
Public Domainin tekijän
Public Domainin tekijän oikeus. Herra A on tehnyt kirjan/laulun/elokuvan - niin se on herra A:n omaisuutta. Jos herra A vapauttaa sen millä tahansa keinolla julkisuuteen - myymällä tai ilmaiseksi, se on edelleen hänen henkistä omaisuutta; hän siis on luonut sen ja siten luomisoikeudet ja luomistunnustus on hänellä. Mitä siitä eteenpäin? Kirjan tapauksessa hän voi pyytää kustantajalta sopimusta että saa 25% kaikesta myyntitulosta jos kustantaja maksaa viulut. Laulun/albumin tapauksessa sama juttu. Elokuvan tapauksessa sama juttu. Sitten tulee ahneet kakarat ja varastaa kaiken tekijän alta eikä tekijä saa korvausta ajastaan. Eiköhän suurin syy ole se, että tekijä ei ole myynyt onnistuneesti tuotettaan. Sen lisäksi että tekijänä myyt tekemääsi kulttuuria, myyt samalla itseäsi. Harmaalla alueella mennään, mutta kukaan ei pakota olemaan artisti tai kulttuurintuottaja. Meneehän elokuvastudioilla lujaa (jos ne ei maksais vaan niitä megapalkkoja niille primadonnille), kun ensiksi pistetään leffa teattereihin ja sitten vasta todetaan että on pyörinyt tarpeeksi teattereissa, että voidaan lätkäistä dvdlle ja keskittyä tekemään seuraavaa elokuvaa. Ja musiikkiartistit voisi pitää enemmän levyjään käyntikortteina kuin myyntivaltteina - kiertäisivät konserteissa enemmän. Sieltä ne oikeat rahat kuitenkin tulee. Kirjahan on aina ollut sellainen media mitä on ollu hankala piratoida - kirjalle käy huonosti vasta silloin kun eKirjalukijat on ollu jo yhden sukupolven ihmisillä. Tällä hetkellä fyysinen kirja on huomattavasti vetovoimaisempi kuin eKirjaiset vastineet.
Näkemyksiä
(Zirexin kommentti olisi sopinut varmaankin siihen toiseen keskusteluketjuun, tämä vastaus tanukille)
Itsekään en ole aktiivisesti keskusteluun vähään aikaan osallistunut aika lailla samasta syystä. Viralliseksi syyksi voisin ilmoittaa, että olen jo ilmaissut mielipiteitteni oleellisen sisällön enkä ole katsonut tarpeelliseksi lisätä mitään keskusteluun.
Olen samaa mieltä siitä, ettei mitään absoluuttista oikeaa ja väärää ole olemassa, ellei usko absoluuttiin, eli logokseen (tähän mennessä kukaan keskustelijoista ei ole tunnustanut uskovansa absoluuttiin). Kuitenkaan esimerkiksi uskonnollisiin teeseihin tai auktoriteetteihin ei pitäisi voida vedota modernissa sekulaarissa poliittisessa diskurssissa (sanan laajempi merkitys; kaupungin, 'polis' ollessa vapaasti määriteltävissä kattamaan myös erilaiset vähemmän paikalliset yhteisöt) - muuten kuin populaarissa retoriikassa, jonka luonne voi olla esimerkiksi populistinen; pyrittäessä vetoamaan yleisiin mielipiteisiin voidaan käyttää mitä vain työkaluja katsotaan käyttökelpoisiksi. Yksinkertaistettuna, jos toinen ei usko Raamattuun, on aika turha lähteä sen perusteella argumentoimaan esimerkiksi vaikka aborttia vastaan, tai piratismia.
Ei luontoakaan ole välttämätöntä pitää absoluuttina deistien hengessä, vaikkei sen olemassaoloa kyseenalaistaisikaan. Luonto on yksi järjestelmä, kuten esimerkiksi on maailmantalous tai länsimainen filosofia tai go. Luonto ei ole ihmisen luoma järjestelmä (radikaaleimmat postmodernistit jätetään omaan rauhaan), joten kenties siitä syystä monet pitävät sitä eräänlaisena auktoriteettina eri kysymyksissä, mm. moraaliasioissa. Tiedemiehet ovat tällöin ikään kuin oraakkeleita.
Jossain määrin vaarallisena pidän sitä, että varteen otettavan vastakkaisen näkemyksen kannattajat demonisoidaan viallisiksi ihmisiksi - joko mieleltään sairaiksi tai että heissä on jotain muuta pahasti vialla. Toki tällaisessa nettijutustelussa vaara on mitätön, mutta laajemmassa diskurssissa tällaista retoriikkaa pitäisi mielestäni välttää. Kun piraattiliiton tai -puolueen toimintaan lähtee aktiivisesti mukaan, on kuitenkin varauduttava siihen, että tulee kategorisoiduksi diktattorien perinnön jatkajaksi tai esimerkiksi demoniksi (Platonia muuten innoitti "daemon", eräänlainen taivaallinen inspiraatio). Eli demonisointi jatkunee.
Olen myös täysin samaa mieltä siitä, että moraaliset aksioomat ovat arpapeliä siinä mielessä, että niiden muodostuminen on niin monien tekijöiden summa, että sen ennustaminen on mahdotonta yksilötasolla - tämä on itsestään selvää. Laajemmassa mittakaavassa voi kuitenkin kulttuurin konstruoida tiettyjen arvojen tuotteena ja toisaalta kulttuuri ylläpitää näitä arvoja. Lait heijastavat arvoja ja ylläpitävät näitä arvoja. Jos arvot jostain syystä muuttuvat, muuttuvat myös lait sekä yhteiskunnan toimintatavat. Sosiologi voi tutkia erilaisten arvojen esiintymistä eri sosiaaliluokissa sekä sosiaalisissa vaikutuspiireissä ja luoda malleja ja todennäköisyyksiä moraalisista näkemyksistä.
Toistan tässä vielä pähkinänkuoressa näkemykseni:
1. Tekijänoikeudet eivät ole välttämättömiä toimivassa yhteiskunnassa.
2. Kulttuurin laatu ei ole riippuvainen tekijänoikeusjärjestelmästä - kulttuurin laatu on muutenkin erityisen suuresti sosiaalinen konstruktio.
3. Teknologian kehitys vie länsimaista kulttuuria kohti järjestelmää (kiistellysti voidaan puhua yhteiskunnasta) jossa tekijänoikeudet voidaan lopulta poistaa.
Ehkä pitää selventää mahdollista väärinkäsitystä: en ole sitä mieltä että tekijänoikeuksien täydellinen poistaminen on ajankohtaista. Katson silti järkeväksi laillistaa täysin ei-kaupallisen tiedostonjakamisen. En katso mitenkään lähtökohtaisesti epäonnistuneeksi ajatukseksi erilaisia tallennusmaksuja tms. rajoitettuja järjestelmiä; kriittisimmässä siirtymävaiheessa tekijänoikeudettomaan kulttuuriin ne saattavat osoittautua merkittäväksi tekijöiksi mielipiteiden muovautumisessa.
Nämä ovat osa mahdollisia "tukitoimia" joista puhuit. Olemassaolevia instituutioita (esimerkiksi elokuvastudiot, musiikkiyhtyeet ja teatteriryhmät) ei tulisi lähteä ajamaan järjestelmällisesti alas, koska tähän ei pitäisi olla missään skenaariossa tarvetta. Toisaalta varmaankin useimmista tuntuu epäreilulta viedä elinkeino pois tahoilta, jotka ovat investoineet merkittäviä (tapauskohtaisesti määriteltynä) määriä aikaa ja rahaa kulttuurin tuottamiseen tekijänoikeusjärjestelmään luottaen. Tässä ehkä pätee se yleinen ajatus, ettei lakeja tulisi pääsääntöisesti voida soveltaa takautuvasti.
Muutoksien tulee olla siinä mielessä vähittäisiä, että niihin ehtii sopeutua. Jonkinlainen sopeutuminen on ilmeistä, vaikkei mitään yksimielisyyttä olekaan esimerkiksi tiedostonjakamisen käytännön vaikutuksista kulttuurimarkkinoilla.
Ongelma on myös siinä,
Ongelma on myös siinä, että kopiointia puolustellaan paljon tyhmillä ja huonoilla argumenteilla (huono tuote, hinta, jne) ja näihin vastapuoli ymmärrettävästi rakastaa tarttua, samalla tyystin ohittaen omalta kannaltaan hankalammat argumentit.