3. Suhde perustuslakiin ja säätä-
misjärjestys
Sananvapaudesta säädetään Suomen perus-
tuslain 12 §:ssä. Sen mukaan jokaisella on
sananvapaus. Siihen sisältyy oikeus ilmaista,
julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä
ja muita viestejä kenenkään ennakolta estä-
mättä. Kansainvälisoikeudellisesti sanavapa-
us on turvattu Euroopan ihmisoikeussopi-
muksen (SopS 18–19/1990) 10 artiklassa
samoin kuin kansalaisoikeuksia ja poliittisia
oikeuksia koskevassa yleissopimuksen (SopS
7–8/1976) 19 artiklassa. Näillä kansainväli-
sen oikeuden säännöksillä on suuri vaikutus
perustuslain sananvapaussäännöksen tulkin-
nassa.
Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artik-
lan 1 kohdan mukaan jokaisella on sananva-
paus. Tämä oikeus sisältää vapauden pitää
mielipiteitä sekä vastaanottaa ja levittää tie-
toja ja ajatuksia alueellisista rajoista riippu-

matta ja viranomaisten siihen puuttumatta.
Saman artiklan 2 kohdassa todetaan, että
koska näiden vapauksien käyttöön liittyy vel-
vollisuuksia ja vastuuta, se voidaan asettaa
sellaisten muodollisuuksien, ehtojen, rajoi-
tusten ja rangaistusten alaiseksi, joista on
säädetty laissa ja jotka ovat välttämättömiä
demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen
turvallisuuden, alueellisen koskemattomuu-
den tai yleisen turvallisuuden vuoksi, epäjär-
jestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, ter-
veyden tai moraalin suojaamiseksi, muiden
henkilöiden maineen tai oikeuksien turvaa-
miseksi, luottamuksellisten tietojen paljastu-
misen estämiseksi, tai tuomioistuinten arvo-
vallan ja puolueettomuuden varmistamiseksi.
KP-sopimuksen 19 artiklan 1 kohdan mu-
kaan jokaisella on oikeus mielipiteen vapau-
teen ilman ulkopuolista puuttumista. Artiklan
2 kohdassa taas todetaan, että jokaisella on
sananvapaus. Tämä oikeus sisältää vapauden
hankkia, vastaanottaa ja levittää kaikenlaisia
tietoja ja ajatuksia riippumatta alueellisista
rajoista joko suullisesti, kirjallisesti tai pai-
nettuna taiteellisessa muodossa tahi muulla
hänen valitsemallaan tavalla.
Edelleen KP-sopimuksen 19 artiklan 3 mu-
kaisesti vapauksien käyttö merkitsee erityisiä
velvollisuuksia ja erityistä vastuuta. Se voi-
daan sen tähden saattaa tiettyjen rajoitusten
alaiseksi, mutta näiden tulee olla laissa sää-
dettyjä ja sellaisia, jotka ovat välttämättömiä
toisten henkilöiden oikeuksien tai maineen
kunnioittamiseksi, valtion turvallisuuden tai
yleisen järjestyksen ("ordre public"), tervey-
denhoidon tai moraalin suojelemiseksi.
Näissä kansainvälisissä ihmisoikeuksia
koskevissa perussopimuksissa ilmaistut peri-
aatteet merkitsevät siis sitä, että perustuslain
perusoikeussäännökset eivät ainakaan ylei-
sesti voi olla sillä tavoin ehdottomia, että nii-
tä ei voitaisi missään laajuudessa eikä mil-
lään edellytyksillä rajoittaa. Näin ei ole sil-
loinkaan, jos perusoikeussäännös ei sisältäisi
mainintaa rajoitusmahdollisuudesta.
Perusoikeussäännösten käyttämistä voivat
ensinnäkin rajoittaa toisten ihmisten perusoi-
keudet. Yksilö ei voi vaatia niin ehdotonta
suojaa perusoikeudelleen, että se johtaisi toi-
sen yksilön perusoikeuksien loukkaukseen.
Perusoikeuksien rajoittamista saattavat tämän
lisäksi vaatia erinäiset muut painavat yhteis-
kunnalliset intressit, mikä on myös mainittu

yllä siteeratuissa kansainvälisissä ihmisoike-
ussopimuksissa. Edelleen näiden siteerattujen
ihmisoikeussopimusten mukaan sananvapau-
den käyttöön liittyy erityisiä velvollisuuksia
ja erityistä vastuuta.
Perusoikeuksien rajoittaminen tarkoittaa
perusoikeussäännöksen soveltamisalan piiris-
sä olevan oikeuden kaventamista tai perusoi-
keussäännöksen suojaamaan yksilön oikeus-
asemaan puuttumista julkisen vallan toimen-
pitein. Yksilö ei siten voi käyttää perusoike-
uttaan täysimääräisesti siltä osin, kuin sitä on
perustuslain edellyttämässä menettelyssä ja
sallimalla tavalla rajoitettu.
Perustuslakivaliokunta on mietinnössään
25/1994 vp linjannut tätä yleistä puuttumis-
oikeutta erittäin perusteellisesti. Valiokunta
on todennut, että oikeuden muotoon kirjoitet-
tujen perusoikeuksien sallitut rajoitukset
määräytyvät kunkin oikeuden osalta tarkem-
min lainsäädäntökäytännössä. Perusoikeus-
järjestelmän kokonaisuudesta ja oikeuksien
luonteesta perustuslaissa turvattuina perusoi-
keuksina voidaan johtaa joitain yleisiä rajoit-
tamista koskevia vaatimuksia. Niitä ovat pe-
rustuslakivaliokunnan linjausten mukaan
esimerkiksi se, että perusoikeuksien rajoitus-
ten tulee perustua eduskunnan säätämään la-
kiin, että rajoitusten on oltava tarkkarajaisia
ja riittävän täsmällisesti määritettyjä, että ra-
joitusperusteiden tulee olla hyväksyttäviä, et-
tä tavallisella lailla ei voida säätää perusoi-
keuden ytimeen ulottuvaa rajoitusta, että ra-
joitusten on oltava suhteellisuusvaatimuksen
mukaisia, että perusoikeuksia rajoitettaessa
on huolehdittava riittävistä oikeusturvajärjes-
telyistä, ja että rajoitukset eivät saa olla risti-
riidassa Suomen kansainvälisten ihmisoike-
usvelvoitteiden kanssa.
Kun lapsipornoa koskevat kriminalisoinnit
tehtiin Suomessa, hallituksen esityksessä
(6/1997) ei mainittu mitään säätämisjärjes-
tyksestä. Sen sijaan perustuslakivaliokunnan
lausunnossa PeVL 23/1997 asiaa käsiteltiin
perusteellisesti. Yleisperusteluissa valiokunta
totesi muun muassa, että perusoikeuksien
kannalta rikossäännökset rangaistusseu-
raamuksineen ovat nähtävissä paitsi perusoi-
keuksien rajoituksina, myös keinoina, joiden
avulla oikeusjärjestys antaa turvaa perusoi-
keuksille. Hallitusmuodon 16 a §:n 1 mo-
mentin mukaan julkisen vallan on turvattava
perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutu-

minen. Turvaamisvelvoite koskee myös oi-
keuksien toteutumista yksityisten keskinäi-
sissä suhteissa. Ensisijaisesti velvoitteen koh-
teena kuitenkin on lainsäätäjä, jonka tehtävä-
nä on täsmentää perustuslaissa yleisellä ta-
solla ilmaistua perusoikeutta niin, että sen
vaikutus ulottuu myös yksityisiin suhteisiin.
Perusoikeuksista voidaan siten johtaa rikos-
lain säätäjään kohdistuva velvoite säätää ja
ylläpitää kriminalisointeja, jotka ovat välttä-
mättömiä perusoikeuden turvaamiseksi ulko-
puolisten loukkauksilta.
Edelleen valiokunta katsoi, että perusoike-
ussäännöksillä on siten sellainen kokonais-
vaikutus, että ne sekä merkitsevät rikoslain
säätäjälle toimivallan rajoituksia että asetta-
vat tälle toimintavelvoitteita. Yksittäisten
kriminalisointien valtiosääntöoikeudellisessa
arvioinnissa on otettava huomioon perusoi-
keussäännösten kummankin tyyppiset vaiku-
tukset. Esimerkiksi perusoikeuksien suojaa-
misvelvoite saattaa olla sellainen hyväksyttä-
vä peruste, joka oikeuttaa kriminalisoinneista
samalla aiheutuvat perusoikeusrajoitukset.
Yksityiskohtaisissa perusteluissa valiokun-
ta toteaa edelleen, että sukupuolisiveellisyyt-
tä loukkaavan kuvan levittämistä koskevan
rangaistussäännöksen päätarkoituksena on
suojata lasta sukupuolisiveellisyyttä louk-
kaavilta teoilta. Sääntelyn taustalla on siten
lapsen perustuslaissa turvattujen oikeuksien
suojeleminen. Säännös liittyy myös yleisem-
pään moraalin suojaamisen tarkoitukseen.
Tällaiset rajoitusperusteet ovat sananvapau-
den kannalta hyväksyttäviä. Rangaistussään-
nös koskee törkeinä pidettäviä pornografian
muotoja ja kohdistuu ennen kaikkea tällaisen
materiaalin toistuvaan ja systemaattiseen
kaupan pitämiseen ja muuhun levittämiseen
ja täyttää suhteellisuusvaatimuksen

Vielä valiokunta katsoo perusteluissaan, et-
tä sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta
esittävän kuvan hallussapidon kriminalisoin-
nilla pyritään suojaamaan lasta joutumasta
sellaisen seksuaalisen väärinkäytön kohteek-
si, jota lapsipornon valmistaminen merkitsee.
Pelkän hallussapidon kriminalisointia on pi-
dettävä poikkeuksellisena. Kysymyksessä on
kuitenkin sellainen kuvallinen materiaali, jo-
ka on saattanut syntyä lasta seksuaalisesti
hyväksi käyttämällä. Valiokunnan käsityksen
mukaan säännöksen taustalla oleva suojaa-
misintressi on tässä yksittäistapauksessa niin
painava, että myös pelkän hallussapidon kri-
minalisoinnille on sananvapauden kannalta
riittävät perusteet.
Lapsipornon levityksen ja hallussapidon
säätäminen rangaistavaksi merkitsi siis sa-
malla sitä, että säädettiin rajoitus sananvapa-
us –nimiseen perusoikeuteen. Toisin sanoen
rikostunnusmerkistön täyttävien tekojen te-
kemistä, kuten esimerkiksi kuvien levittämis-
tä sähköisen viestinnän keinoin, ei enää voi
vaatia suojattavaksi sananvapauteen vetoa-
malla. Lisäksi ehdotetun lain osalta on otet-
tava huomioon se, että sen tarkoituksena on
ainoastaan varmistaa se, että poliisilla on oi-
keus luovuttaa laatimansa ulkomaisia lapsi-
pornomateriaalia sisältäviä sivuja koskeva
luettelo teleyrityksille. Itse sivustoille pääsyn
eston on tarkoitus jatkossakin perustua te-
leyritysten vapaaehtoisille toimille.
Edellä sanottuun viitaten katsotaan, että la-
kiehdotus voidaan käsitellä tavallisessa lain-
säätämisjärjestyksessä.
Edellä esitetyn perusteella annetaan Edus-
kunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdo-

http://64.233.183.104/search?q=cache:dRUlzqL41T0J:www.finlex.fi/linkit/h...