Suuri teknologiaan keskittynyt markkinatutkimusyritys IDC on julkaissut kiinnostavan raportin, jossa se kartoittaa vauhdikkaasti kasvavan 'digitaalisen maailmankaikkeuden' yksityiskohtia numeroiden valossa. Esimerkkinä "The Expanding Digital Universe" -raportin kiinnostavista luvuista on arvio viime vuonna tallennetun ja jossain muodossa kopioidun digitaalisen informaation kokonaismäärästä, joksi arvioitiin 161 eksatavua eli 161 miljardia gigatavua. Tämän digitaalisen informaation 'vuosituotannon' IDC arvioi kuusinkertaistuvan vuoteen 2010 mennessä, jolloin informaatiota tuotettaisiin ja kopioitaisiin jo 988 eksatavun verran vuodessa.

Raportti sisältää myös piratismin kannalta kiinnostavaa numerotietoa. IDC arvioi vertaisverkoissa ja muita kanavia myöten jaettavan joka päivä ilmaiseksi ja laittomasti noin miljardi musiikkikappaletta - tätä arviotaan IDC luonnehtii vieläpä konservatiiviseksi. Vertailun vuoksi voidaan todeta, että musiikin laillisia online-markkinoita ylivoimaisesti hallitseva Applen iTunes-musiikkikauppa myi koko vuoden 2006 aikana noin miljardi musiikkikappaletta. Koska Applen markkinaosuus laillisesti myydystä online-musiikista on noin 80%, laillisen online-kaupan kokonaisvolyymin voidaan arvioida olevan nykyään noin 1,3 miljardin kappaleen luokkaa vuodessa. Tämä tarkoittaa sitä, että piratismi hallitsee musiikin verkkolevitystä murskaavan ylivoimaisesti - noin 99.6% markkinaosuudella verrattuna laillisen musiikkikaupan neljän promillen osuuteen. Nämä luvut asettavat musiikkiteollisuuden antipiratismi-propagandan terveeseen perspektiiviin. Piratismi ei ole musiikkikulttuurin kannalta suinkaan mikään marginaalinen ilmiö, joka nakertaa laillisen musiikkikaupan kannattavuutta. Todellisuudessa ns. laillinen musiikkikauppa on itse täysin marginaalinen ilmiö musiikin leviämisen kannalta, vaikka sillä onkin taloudellista merkitystä levy-yhtiöille ja joillekin niiden suosituimmista artisteista. Lukujen valossa on selvää, että vertaisverkot ovat tämän päivän musiikkikulttuurin keskeinen infrastruktuuri, joka takaa sen, että kansalaisilla on tulotasosta riippumatta varaa täyttää mp3-soittimensa kiinnostavalla ja monipuolisella musiikilla - huolimatta siitä, että neljän suuren levy-yhtiön muodostama kartelli tekee kaikkensa pelotellakseen ja ahdistellakseen kulttuuria vapaaehtoisesti jakavia kansalaisia.