Projekti Sosiaalikeskuksen viime keskiviikon Pirate Cinema -näytöstä seurannut pidätystapaus on nostanut suomalaisen piraattielokuva-aktivismin kansainvälisen median ja blogosfäärin tietoisuuteen. Perjantaina asiasta uutisoi englanniksi Helsingin Sanomat, jonka juttuun viitaten TorrentFreak kertoi lauantaina laajasti tapahtumasta ja sen taustoista. TorrentFreakin artikkeli noteerattiin edelleen p2pnet.net:issä ja Slyckissä, joita esimerkiksi Google News käyttää uutislähteinään.

Se, että maan päälehti omisti reilusti palstatilaa taloudellisesti täysin merkityksettömälle parinkymmenen hengen elokuvanäytökselle, osoittaa kuinka kuumasta asiasta on kysymys ideologisella ja periaatteellisella tasolla. Eri arvioiden mukaan vähintään sadat tuhannet ja mahdollisesti jopa miljoona suomalaista harjoittaa nettipiratismia, joten 'luvattomasti' netistä ladattuja elokuvia katsellaan vähintäänkin kymmenissä tuhansissa suomalaiskodeissa joka päivä, ja monissa varmasti isommallakin joukolla. Miksi siis se, että joku aktivistiryhmä rohkenee näyttää ja katsella netistä ladattuja elokuvia myös julkisesti, on niin dramaattinen tapahtuma, että siihen tarvitaan poliisin väliintuloa? Tekijänoikeuksien omistajille näytöksestä aiheutunut tappio oli ehkä kaksi euroa - kuten eräs Piraattiliiton lukija valistuneesti arvioi - joten rahasta ei varmastikaan voinut olla kysymys.

Kysymys lieneekin ennen kaikkea vallasta ja kontrollista. Tekijänoikeusteollisuus on lietsonut meillä Suomessa monien muiden maiden tapaan systemaattisesti pelon ilmapiiriä kaikenlaisen omaehtoisen kulttuurin kansalaislevityksen suhteen. Niin kauan kuin tällainen kulttuurin jakelu tapahtuu ihmisten yksityisten tietokonenurkkauksien hämärässä vertaisverkkojen kautta, siihen voidaan vielä liittää tekijänoikeusteollisuuden propagandassa jonkinlainen synnin ja syyllisyyden leima. Mutta entä kun kulttuurin jakaminen alkaakin muuttua luonteeltaan iloiseksi ja julkiseksi sosiaaliseksi tapahtumaksi? Tuolloin pelon ilmapiirin ylläpitäminen ja perusteleminen muuttuu paljon vaikeammaksi, ja yhä useammat ihmiset alkavat kyseenalaistaa sen, miksi keinotekoisten kaupallisten jakelumonopolien pitäisi ylipäänsä saada hallita myös kulttuurielämän epäkaupallisia alueita.

Naapurimaan Ruotsin puolella Suomen Pirate Cinemaa on kommentoinut laadukas piratliv.se-blogi, joka kertoo myös vastaavasta ruotsalaisesta Piratbion-aktivismista. Piratbion on järjestänyt piraattielokuvanäytöksiä jo pitkään sekä Tukholmassa että eri puolille Ruotsia suuntautuneilla kiertueilla. Ryhmän organisoima YouTube-elokuvafestivaali sai laajaa huomiota mediassa.

Suomalaisten Pirate Cinema -aktivistien asenne ei ole viime keskiviikkoisesta välikohtauksesta pehmentynyt. "Pirate Cinema tulee jatkamaan tämän viikkoisesta repressiosta huolimatta", ryhmä tiedottaa. "Emme vetäydy, emmekä antaudu." Seuraava Pirate Cinema -esitys onkin ennakotietojen mukaan vuorossa jo huomenna keskiviikkona. Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, kuinka paljon tapahtunut mediakohu kasvattaa Pirate Cineman yleisöä, ja tuleeko poliisi taas estämään kansalaisten omaehtoista, ei-kaupallista kulttuurin levitystä, jotta tekijänoikeusmonopolistit voisivat nukkua yönsä rauhassa.