Viime helmikuun lopulla Opetusministeriö järjesti tekijänoikeuden kehittämistä käsittelevän keskustelutilaisuuden, jossa se julkaisi laajan keskustelumuistion "Tekijänoikeuden suuntaviivat", johon kiinnostuneille tahoille annettiin mahdollisuus esittää omia kommenttejaan. Lausuntoja kertyikin useampia kymmeniä eri tekijänoikeusjärjestöiltä, muilta järjestöiltä, yrityksiltä ja jopa yksityisiltä kansalaisilta. Tekijänoikeusjärjestöjen vastauksissa ei ole suuria yllätyksiä: kaikki tekijänoikeuksilla vähänkin rahaa kuppaavat järjestöt kannattavat vahvoja ja mieluummin yhä kiristyviä tekijänoikeuksia, DRM-tekniikoiden vahvaa lainsuojaa, ankaria ja mieluummin yhä koventuvia rangaistuksia tekijänoikeusrikkomuksista ja - yllätys yllätys - tekijänoikeusasioiden säilyttämistä Opetusministeriössä, jossa tiukkana IP-maksimalistina tunnettu Gramexin lobbari Jukka Liedes pitää sillanpääasemaa viestintäkulttuuriyksikön päällikkönä. Esimerkkinä tyypillisestä tekijänoikeusjärjestön puheenvuorosta voi vilkaista vaikkapa TTVK:n lausuntoa, jossa tuttuun tyyliin tarkoituksellisesti sekoitetaan tuoteväärennökset ja nettipiratismi toisiinsa, uskotellaan levymyynnin romahtavan nettipiratismin vuoksi jne.

Monien yhteen hiileen puhaltavien tekijänoikeustahojen lausuntojen joukosta löytyy suorastaan piristävänä poikkeuksena TeliaSoneran lausunto, joka on täyttä asiaa niin kehittyvän tietoyhteiskunnan kuin siinä elävän kuluttajankin näkökulmasta. Sekä Lex Karpela että vallan- ja rahanahneet tekijänoikeusjärjestöt saavat kuulla kunniansa TeliaSoneran kehitysjohtaja Pekka Pesarin ja lakimies Marko Vuorisen käsittelyssä. Yhtiö kiittää ensi alkuun Opetusministeriötä kohteliaasti mahdollisuudesta lausunnon antamiseen ja samaan hengenvetoon toteaa, että nykyinen tekijänoikeuslaki on este tietoyhteiskunnan palvelujen kehittymiselle. TeliaSonera havainnollistaa tilannetta näin: "Jos ajatellaan ubiikkiyhteiskuntaa, eli yhteiskuntaa, jossa tietoyhteiskunnan palvelut ovat kaikkialla läsnä loppukäyttäjän ulottuvilla, on kestämätöntä, että loppukäyttäjän päätelaite voisi joutua ilmoittamaan loppukäyttäjälle, että 'lähettäjäyrityksellä ei ole oikeutta lähettää tätä sisältöä sinulle DVB-H-verkossa, joten ole hyvä ja siirry 10 metriä vasempaan niin, että olet 3G-verkon vaikutuspiirissä."

Sama teema eli tekijänoikeusjärjestöjen kohtuuton valta jo kertaalleen maksetun materiaalin lähettämiseen eri teknisiä kanavia myöten toistuu useissa kohdin lausuntoa. TeliaSonera uskoo, että tekijänoikeusjärjestöjen vääristynyttä valta-asemaa voitaisiin parhaiten oikaista terveen kilpailun avulla: "Kilpailulainsäädännön lisäksi on syytä pyrkiä varmistamaan myös tekijänoikeuslainsäädäntöteitse, että tekijänoikeusjärjestöt pyrkisivät aikaisempaa aktiivisemmin ja kohtuullisin ehdoin edistämään teosten mahdollisimman monipuolista levitystä niiden suojelun sijasta, jotta kuluttajat voisivat nauttia teoksista mahdollisimman laajasti, kuten teosten tekijät itse ovat useimmiten tarkoittaneet." Konkreettisiksi lääkkeiksi TeliaSonera ehdottaa tekijänoikeusjärjestöjen keskinäistä kilpailua joustavilla lisensiointiehdoilla ja myös ulkomaisten vastaavien järjestöjen päästämistä kilpailemaan artistien suosiosta kotimaisten järjestöjen rinnalle.

TeliaSonera kiinnittää laajasti huomiota myös sisällön loppukäyttäjän huonoon asemaan nykyisen tekijänoikeuslain alaisuudessa. Yhtiö vaatii loppukäyttäjille oikeutta valmistaa kopioita yksityiskäyttöön riippumatta lähteen laillisuudesta tai laittomuudesta, koskapa loppukäyttäjät maksavat tällaisesta käytöstä jo hyvitystä ns. kasettimaksun muodossa. Itse hyvitysmaksujen osalta TeliaSonera vaatii niiden rajoittamista ainoastaan pysyviin tallennusmedioihin eli esimerkiksi DVD-/+R -levyihin eikä missään tapauksessa tilapäiseen tallennukseen suunniteltuihin medioihin kuten DVD-/+RW -levyihin, muistikortteihin ja kovalevyihin.

TeliaSonera vaatii niinikään vahvempaa yksityisyydensuojaa ja parempaa oikeussuojaa nettikäyttäjille sellaisia tilanteita varten, joissa joku kolmas osapuoli on koneen omistajan tietämättä - esimerkiksi ottamalla koneen hakkeroimalla haltuunsa - levittänyt sen kautta tekijänoikeuksin suojattua materiaalia. Kritiikin kärki suuntautuu Lex Karpelassa tekijänoikeustahoille annettuihin poliisioikeuksiin, jotka eivät jätä nettikäyttäjille mitään järkevää keinoa puolustaa omaa yksityisyydensuojaansa ennen kuin on myöhäistä. TeliaSoneran mielestä parasta olisikin, jos loppukäyttäjien osalta laki kriminalisoisi ainoastaan ansiotarkoituksessa tehdyn materiaalin levittämisen netissä. Käytännössä tämä tarkoittaisi ei-kaupallisen vertaisverkkojakamisen laillistamista tai ainakin ei-rangaistavuutta, joten TeliaSonera asettuu tässä suhteessa edistykselliseen eturintamaan suomalaisten palveluntarjoajien joukossa.

DRM-tekniikoiden osalta TeliaSonera toteaa, että ne ovat olleet lähinnä este sähköisen kuluttajakaupan kehitykselle. Yhtiö vaatii, että loppukäyttäjällä tulisi olla laillinen mahdollisuus kiertää mikä tahansa DRM-tekniikka jo maksamiensa teosten osalta, niin, että hän voi "nauttia ostamastaan teoksesta monipuolisesti omasa yksityisessä käyttöympäristössään kotona ja kodin ulkopuolella jalan tai kulkuneuvolla liikkuessaan teknisen suojausjärjestelmän tai asiaan liittyvän lainsäädännön tätä estämättä.

Yleisenä toteamuksena TeliaSonera päätyy samaan johtopäätökseen kuin mihin Piraattiliitto ja Tietoyhteiskuntapuolue päätyivät viime vuoden lopulla antamassaan julkilausumassa: suomalaiset tekijänoikeustahot yrittävät luoda tekijänoikeuslailla ja vertaisverkkokäyttäjien ahdistelulla maahan pelon ilmapiiriä. TeliaSonera toteaakin, että "enforcement-järjestelmää pitäisi kehittää sellaiseksi, että tämänkaltainen loppukäyttäjien 'salakuuntelu' ja rankaiseminen voitaisiin lopettaa, ellei kyse ole ansaintatoiminnassa tapahtuvasta teosten levittämisestä." Tähän toteamukseen Piraattiliitto voi lämpimästi yhtyä.

TeliaSoneran linjakas lausunto herättää toivoa, että aidon tekijänoikeusdebatin aika voisi vähitellen olla käsillä Suomessa. Samantyyppinen signaali oli Nokian multimedia-toimialan johtajan Anssi Vanjoen viime huhtikuinen toteamus siitä, kuinka "ahneet tekijänoikeusjärjestöt ovat pysäyttäneet kehityksen Suomessa". Lehdistökin osoittaa heräämisen merkkejä, sillä kuun alussa Hufvudstadsbladet ehti jo luonnehtimaan tekijänoikeuslakia uudeksi kieltolaiksi, jolla kriminalisoidaan laaja kansanosa toiminnasta, jota he joka tapauksessa tulevat jatkamaan. Käytännön vaikutukseksi tällaisesta typerästä lainsäädännöstä jää lähinnä yleisen lainkuuliaisuuden väheneminen.