YLE heittää tuoreessa talousuutisessaan kylmää vettä p2p-kauhukuvia systemaattisesti maalailleiden TTVK:n, IFPI:n ja Lyhdyn propagandistien niskaan. CD-levyjen kauppa ei olekaan kuolemassa Suomessa, kuten ääni- ja kuvatallennetuottajat ovat tilastoillaan antaneet ymmärtää. Tilastot valehtelevat, koska levykaupat ovat yhä enemmän alkaneet tilaamaan tavaransa suoraan ulkomailta kaiken kotimaisen tilastoinnin ohitse.
On kyllä totta, että hollantilainen Free Record Shop pani lapun luukulle Suomessa, mutta tämä oli pikemminkin oire radioasemien soittolistoillaan tuputtaman hittimusiikin kuin levymyynnin yleisestä kriisistä. Vertaisverkot ovat kasvattaneet uudenlaisen musiikin kuluttajien sukupolven, jonka laaja-alaisempia ja erikoistuneempia makumieltymyksiä ei soittolistojen laskelmoitu hittimössö enää tyydytä. Ne levykaupat, jotka ovat valmiita satsaamaan varastonsa laajuuteen ja kuluttajien uusiin makutottumuksiin, voivat edelleen menestyä Suomessa. YLE ottaa esimerkeiksi helsinkiläisen Keltainen Jäänsärkijä -levykaupan, joka on äskettäin tuplannut myyntitilansa, sekä levykayppa X:n, jolla pyyhkii hyvin Kuopiossa, Oulussa, Turussa ja Jyväskylässä. Jopa Anttilan tavaratalot ovat tyytyväisiä omaan levymyyntiinsä.
"Niin laittoman kuin laillisenkin nettilataamisen on uskottu tuhoavan levykaupan", YLE sanoo. "Levykauppiaiden mukaan hyllyjä pläräämään ovat kuitenkin ilmestyneet juuri ne kaikkein näppärimmät tietokoneenkäyttäjät." YLE:n johtopäätökset ovat linjassa äskettäisen laajan ruotsalaistutkimuksen tulosten kanssa: ahkerasti ja omaehtoisesti kulttuuria keskenään jakavat piraatit ovat nykyään elokuva- ja musiikkiteollisuuden paras asiakasryhmä - siitä huolimatta, että näiden alojen amerikkalaisjohtoiset kartellit ovat ottaneet politiikakseen vainota asiakaskuntansa parasta osaa.
Kommentit
Urgent
Pitäisi heti kumota Lex Karpela ja p2p kirminalisointi, niin levykauppa alkaisi kukoistamaan. Tekijänoikeusjärjestöjen propaganda pitäisi kriminalisoida - haitaksi kulttuurille.
Jos minä olisin syytettynä P2P-käytöstä, kiistäisin syytteet seuraavilla 300 perusteella ( OSA II )
Kenties 99 prosenttia?
Voisin sanoa että 100 % viime vuosien musiikkiostoksistani on joko laillisen tai laittoman musiikinjakamisen seurausta, ellen olisi pari päivää sitten ostanut hetken mielijohteesta juuri mainitusta Levykauppa Äxästä Underwater Sleeping Society -nimisen suomalaisen indie-bändin EP:tä. Hyllyyni ei olisi eksynyt esimerkiksi Machinae Supremacyn levyjä ellei heidän sivuillaan olisi niin kattavaa valikoimaa heidän musiikkiaan, tai YUP:n Outo elämä -albumia, ellei kaverini olisi jakanut minulle bändin musiikkia.
Levyostot
Radiosta tulee pelkkää kuraa, en muista olenko lapsivuosien jälkeen ostanut yhtäkään "radiohitti"-levyä. ensimmäisen kerran moneen vuoteen on alkanut tekemään mieli ostaa levy, kun klikkailin piraattiliiton soittoblogi-linkkejä, sekä imutin ja kuuntelin levyjä.
Levyteollisuuden pitäisi haukkua radiota musiikkitarjonnan yksipuolisuudesta, piraattien sijaan, sekä gramexin poistaa levyjen digitalisointimaksu. Toisaalta jos radiot lopettaisivat musiikin soittamisen, niin silloin varmaan "hittimusiikin" myynti romahtaisi, joten on outoa että radion tarvitsee maksaa levy-yhtiöille korvauksia.
Suurin osa levyistä on btw ostettu juurikin keltaisesta jäänsärkijästä:)
Jep
Itselläni tuo kuvio toistuu elokuvissa. Yleensä vuokraan, ostan tai käyn elokuteattereissa mutta välillä tulee katsottua elokuvia laittomasta lähteestä ja välillä nämäkin päätyvät kokoelmaani. Viimeksi näin kävi Boratin kanssa. Internetin ansiosta uskaltaa ottaa vain enemmän "riskejä" viihteensä suhteen mutta minun rahallisia sijoituksiani se ei ole vähentänyt ollenkaan.
Viva La Revolution :)
Sensuroitua aktivismia
Kierrä sensuuri | tai käytä proxya
sika säkissä
Herra levy-yhtiö sikakaupoilla: "Ostakaa sika säkissä!!! jos katsotte säkin sisään, tulee nyrkistä. Voin antaa teidän kyllä katsoa suttuista valokuvaa siasta 10 sekunnin ajan ennen ostopäätöstä(vrt.näytebiisit). Kyllä myynti on tosi kovaa kun myyn sikaa säkissä kalliilla."
Siis kuka edes haluaa ostaa levyn ennen kuin kuulee siitä yhtäkään biisiä(jos ei soi radiossa), tai jos on kuullut siitä sen yhden rallatuksen 10000-kertaa radiosta, mutta ei tiedä mimmoinen loppu levy on? Isot levy-yhtiön pamput varmaan ajattelee että ihmisillä on varaa heittää aina 9/10(ihan hatusta vedetty luku) ostetuista levyistä roskiin(180e/200e menemään), kun ne olivat täyttä tuubaa, vaikka se yksi hitti kuullosti äkkiseltään hyvältä. Itselläni ei ole läheskään kaikki ostokset osunut kohdalleen, vaikka olenkin ladannut aika montakin biisiä artistilta, niin jos levy-yhtiöiden sääntöjen mukaan menisi alkaisi "virheprosentti" varmaan olla jotain yli 90. Siinä vaiheessa lopettaisin ostamisen kokonaan, kun menisi rahaa vain hukkaan.
Nin se menee
Tuleeha sitä imutettua mp3:sia ja midejä mutta eipä juuri muutakaan keinoa ole tutustua musiikkiin ennen ostopäätöstä. Kyllä ne sitten poistuu koneelta, kun löytää kunnon esityksen levykaupasta. Hyllyjen väliin en kuitenkaan ehdi lähteä luuhaamaan. Torretan ja valitsen sitten haluamani ja hoidan ostokset kotiin tavalla tai toisella.
Autossa en viitsi pitkään muistitikulta kuunnella "pyyhekumin kitinää". Parempaa rinnastusta en keksi tähän hätään huonosti pakatulle musiikille. Nääskun ne vapaat ja häviöttömät eivät vielä pyöri kannetavissa. Tuplaversiot täytyy olla kuitenkin muodossa tai toisessa liikkuvaiselle ihmiselle.
Joka tapauksessa vasta tietokoneaikana on minulla päässyt musiikin ostaminen vauhtiin. Sus domestica muoviin pakattuna ei kiinnosta. Taulun voin ostaa näkemäni perusteella. Musiikkia ostelen ihan vaan korvakuulolta.