Yhdysvaltojen kongressiin kohdistuu lähes taukoamaton tekijänoikeuksiin liittyvien lakialoitteiden virta, jonka takana ovat mediateollisuuden avokätisesti korruptoimat poliitikot molemmista maan pääpuolueista. Keskiviikkona kaksi senaattoria, vermontilainen demokraatti Patrick Leahy ja teksasilainen republikaani John Cornyn, esittivät yhdessä senaatille PIRATE Actiksi ristityn lakialoitteen, jossa yritetään velvoittaa maan oikeusministeriötä ajamaan tiedostonjakajia vastaan siviilikanteita, niin että levyteollisuus voisi säästää suuria summia oikeudenkäynti- ja muissa kustannuksissa. Kyseessä on jo neljäs kerta, kun samaa lakia yritetään pienin kosmeettisin muutoksin puskea lävitse maan kongressissa. Oikeusministeriö ei ole missään vaiheessa ollut ehdotetusta laista innoissaan, koska sen rajalliset resurssit kuluvat jo oikeankin rikollisuuden torjuntaan.

Myöhään perjantai-iltana sitten paljastui, että joukko demokraattien kärkipoliitikkoja edustajainhuoneesta oli ujuttanut 747-sivuiseen opetustoimen rahoitusta ja muita nettipiratismiin täysin liittymättömiä asioita sisältävään lakipakettiin mediateollisuudelle tilaustyönä tehdyn lisäyksen, jossa maan yliopistoja käytännössä kiristettiin mukaan antipiraattien toimintaan sekä tarjoamaan oppilailleen Napsterin ja Ruckusin kaltaisia kaupallisia musiikkipalveluja. Lakiehdotuksen mukaan yliopistot, jotka eivät ottaisi käyttöönsä laitonta vertaisverkkojakamista estäviä valvonta- ja suodatusohjelmistoja ja tarjoaisi tilalle mediateollisuuden omia 'laillisia vaihtoehtoja', menettäisivät koko valtionapunsa, myös niiden oppilaiden osalta, jotka eivät edes omista tietokonetta. Kyse on huikeasta sadan miljardin dollarin summasta, jonka menettäminen olisi yliopistoille kohtalokasta. Toisin sanoen RIAA ja MPAA haluaisivat päästä vakoilemaan ja kontrolloimaan yliopistojen tietoverkkojen liikennettä ja samalla pakkotyrkyttämään omia maksullisia musiikkipalvelujaan opiskelijoille armottoman taloudellisen uhkauksen voimalla.

Tällaisen ehdotuksen tuleminen demokraatien nimipoliitikoilta osoittaa, kuinka lohduttoman korruptoitunut myös tämä puolue on, ja kuinka vähän toivoa amerikkalaisella kuluttajalla on minkäänlaisesta järkevästä ja tasapuolisesta tekijänoikeuspolitiikasta tulevina vuosina. MPAA:n Angela Martinez ylistää lakiehdotusta sanoen järjestönsä "vahvasti tukevan lakiehdotuksen sanamuotoa, joka edellyttää yliopistoja antamaan todisteet teknisistä suunnitelmistaan laittoman tiedostojen jakamisen torjumiseksi." Se, että MPAA ylistää lakiehdotuksen sanavalintoja, ei ole mikään suuri yllätys, koska mediateollisuuden lobbarit ovat perinteisesti mielellään auttaneet lainlaatijoita hyvien sanamuotojen löytämisessä, niin suurissa Yhdysvalloissa kuin pienessä Suomessakin.