Ruotsin hallituksen lakiehdotus teletietojen tallennusvelvollisuudesta esiteltiin maan eduskunnalle eilen keskiviikkona. Ehdotus odotetusti yli-implementoi vastaavaa EU-direktiiviä: tietojen tallennusajaksi esitetään kokonainen vuosi direktiivissä vaaditun puolen vuoden sijaan; matkapuheluiden aloituspaikan lisäksi vaaditaan myös niiden päättymispaikan tallentamista; lisäksi vaaditaan myös vastaamattomien puheluiden tietojen tallentamista. Lakiehdotus sai heti tuoreeltaan kritiikkiä maan tietosuojaviranomaisilta, jotka huomauttivat, että se sallisi viranomaisten hankkia tallennettuja tietoja ilman tuomioistuimen päätöstä. Tämä oikeusturvan porsaanreikä johtuu siitä, että tietoja saisi sekä rikoslain että elektronista kommunikaatiota koskevan lain perusteella, joista jälkimmäisen vaatimukset ovat paljon löysemmät. Sen mukaan ei tarvittaisi minkäänlaista tuomioistuinkäsittelyä, ei nimettyä epäiltyä, eikä edes esitutkintatilannetta. Poliisi voisi käytännössä vapaasti päättää siitä, mitä tietoja se operaattoreilta haluaa kerätä. Tiedot menisivät samalla helppoudella myös muiden EU-maiden poliisiviranomaisille.

Todellinen pommi lakiehdotuksesta paljastui hieman myöhemmin aina valppaan Oscar Swartzin toimesta. Kyse on näennäisen pienestä lakiteknisestä yksityiskohdasta, johon tavallinen kansalainen ei osaisi kiinnittää edes huomiota, mutta joka todellisuudessa tekee lakiehdotuksen asiasisällöstä pelkän savuverhon maan eduskunnan hämäämiseksi. Lakiehdotuksen mukaan tallennusvelvollisuuden kohteena olevat tiedot nimittäin säädettäisiin hallituksen antamalla asetuksella, ei lailla. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että nykyinen tai tuleva hallitus voisi eduskunnalta kerran saamallaan valtuutuksella täysin vapaasti laajentaa valvonnan sisältöä ilman että eduskunta voisi enää puuttua asiaan. Tarvittaisiin vain uusi hallituksen asetus, joka syntyy tarvittaessa yhdessä iltapäivässä ilman sen kummempaa debattia. Näin esimerkiksi kansalaisten surfaamisen yksityiskohdat tai tiedostonjakajien keskinäinen kommunikaatio voitaisiin ottaa valvonnan piiriin koska tahansa.

Asian havainnollistamiseksi Swartz maalaa pienen kuvitteellisen skenarion, joka on karmaisevan mahdollinen tämän päivän Ruotsissa. Entinen - ja kukaties tuleva - oikeusministeri Bodström kutsuu koolle palaverin, jossa ovat läsnä kaikki valtioneuvoston jäsenet. Ja Bodström puhuu: "Olen saanut vahvoja viitteitä syyttäjäviranomaisilta, poliisijohdolta sekä suojelupoliisilta, että meidän pitäisi alkaa tallentamaan surfaustietoja sekä tietoja kaikista nettisessioista. Näinhän tehdään jo Tanskassa, joten kyse ei ole sinänsä mistään ihmeellisestä asiasta. Tällä tavalla saisimme kiinni kansainvälisiä pedofiililiigoja ja verkostoja, jotka ovat erikoistuneet nais- ja lapsikauppaan, ja jotka harjoittavat sitäpaitsi terrorismia. Oletan, ettei kenelläkään valtioneuvoston jäsenellä ole mitään tällaisia toimenpiteitä vastaan?" Ja tässä vaiheessa kaikki läsnäolevat ovat vaiti, katseet alaspäin kääntyneinä. Tietenkään kenelläkään ei voi olla mitään pedofiilien ja terroristien vastaisten toimien tehostamista vastaan.