Gizmodo raportoi siitä, kuinka Sony BGM on viimeisenä neljästä suuresta RIAA-yhtiöstä ilmoittanut suunnitelmistaan luopua DRM-suojauksista musiikin online-kaupassa. Ensimmäisenä kuluttajien vihaamasta käytönrajoitustekniikasta ehti luopumaan EMI viime vuoden huhtikuussa, jolloin se alkoi myydä iTunesin kautta musiikkiaan myös ilman DRM-suojausta, tosin korotetuilla hinnoilla. Elokuussa Universal ilmoitti alkavansa myymään DRM-vapaata musiikkia eri kanavien kautta, mutta ei suostunut tällaiseen järjestelyyn iTunesin kanssa. Universalilla ja Applella oli takanaan pitkäaikaista kärhämää musiikin hinnoittelusta, ja Universalin siirto onkin nähtävä tässä valossa, osana taistelua Applen jakeluhegemoniaa vastaan.
Joulukuussa sitten myös Warner alkoi myydä musiikkiaan DRM-vapaina mp3-tiedostoina Amazonin kautta, jolloin yksin jääneelle Sonylle ei jäänyt enää juuri muuta vaihtoehtoa kuin liittyä kartellikumppaneidensa joukkoon tai antaa markkinaosuutensa haihtua. Erityistä painetta Sonylle on aiheuttanut ensi kuussa käynnistyvä Pepsin miljardin mp3-tiedoston jakelukampanja, jonka ulkopuolelle yhtiö ei halunnut jäädä DRM-musiikkeineen. Pepsi toteutti vastaavan kampanjan vuonna 2004 yhteistyössä Applen iTunesin kanssa, jolloin sillä oli valtava promootioarvo iTunesille. Nyt Amazon hakee itselleen kunnon kilpailuasemia iTunesia vastaan vastaavalla yhteistyöllä Pepsin kanssa, ja suuret levy-yhtiöt tukevat Amazonia tässä tavoitteessa mielellään, koska ne ovat pitkään olleet tyytymättömiä Applen hallitsevaan markkina-asemaan.
Todellisen paineen DRM:n romahtamiseen on kuitenkin aiheuttanut musiikin laajamittainen nettipiratismi. Levy-yhtiöiden on ollut yksinkertaisesti pakko reagoida siihen tosiasiaan, että käytännössä koko niiden tuotanto on ollut tarjolla ilmaiseksi kuluttajien itse ylläpitämistä vertaisverkoista ilman mitään DRM-haitakkeita ja useimmiten myös teknisesti parempilaatuisena kuin mitä levy-yhtiöt ovat itse olleet halukkaita tarjoamaan online-kauppojen kautta. Samalla tavalla nettipiratismi oli täysin ratkaisevassa roolissa itse musiikin online-markkinoiden syntymisessä. Ilman Napsterin ja sitä seuranneiden muiden vertaisverkkojen aiheuttamaa painetta levy-yhtiöillä olisi tuskin ollut mitään motivaatiota lähteä luomaan musiikin online-markkinoita, koska CD-levyjen myynti oli ollut niille vuosituhannen vaihteeseen saakka niin tuottoisa ja vakiintunut liiketoimintamalli.
Kommentit
Edistystä pala kerrallaan
On ollut ilo seurata suurtenkin levy-yhtiöiden ottavan edes tämän pienen mutta oleellisen askeleen avoimempaan suuntaan. Videopuolella on vain jäljellä vielä isompi työsarka, ja DRM-silsaa yrittänevät tunkea sieltäpäin vielä monta vuotta.
Tekijänoikeusjärjestelmän purku tai aluksi ainakin epäkaupallisten jakajien statuksen laillistaminen olisivat tietysti mukavampia uutisia, mutta net menevät politiikan puolelle, itse teollisuudelta tämä lienee paras mitä voi odottaa.
Mikä onkin hyvä syy jatkaa niiden boikotointia kunnes parantavat muutkin tapansa :]
Bisneksen etu vastaan bisneksen etujärjestöt
Merkki, jonka tästä itse luen, on selkeä vastakkainasettelu musiikkialan firmojen halussa tehdä kannattavaa liiketoimintaa ja musiikkialan lobbarien sekä etujärjestöjen halussa voittaa moraalinen sota. Tämä on yksi rakoja johon kiila parhaiten sopii, sillä loppujen lopuksi musiikkipuolella RIAA on pahin vihollinen. He ovat myös yksittäisistä tahoista olleet poliitikoille uskottavin. On kauneinta ironiaa, että musiikkiyhtiöt kääntyvät juuri piraattiasioissa pois itse perustamansa etujärjestön linjalta. Etujärjestön, jonka yksi pääasiallisia tehtäviä on ollut piraattisodan voittaminen.
Moni Piraattiliitonkin argumentti saa vastakaikua Suuresta Massasta (tm) aina paremmin, jos on mahdollista osoittaa että Teosto, Gramex ja TTVK eivät ajattele markkinoiden tahi artistien etuja.
Tai tiivistelmä kaikesta ylläolevasta: tirsk