Ruotsin p2p-debatin rajun kuumenemisen ja siihen liittyvän poliittisen liikehdinnän johdosta Piraattiliitto järjesti Ruotsin Piratpartietin perustajan ja johtajan Rick Falkvingen erikoishaastattelun, jossa käsiteltiin perusteellisesti paitsi poliittista kiistaa tiedostojen jakamisen laillistamisesta myös siihen liittyvää teknologista kehitystä sekä laajemmin yksityisyydensuojaan ja valvontayhteiskuntaan liittyviä kysymyksiä. Yksi Falkvingen havainto viime viikkojen tapahtumista oli se, että vahvimmatkin tekijänoikeusreformin vastustajat ovat lähes kyvyttömiä älylliseen debattiin asiasta. Sen sijaan, että he esittäisivät perusteltuja argumentteja vaikkapa keinotekoisen niukkuuden ylläpitämisen puolesta runsauden ekonomiaa vastaan, he kykenevät vain naiivilla tavalla syyttämään piraatteja varkaiksi ja vaatimaan itselleen rahaa entiseen malliin. "Vastustajiltamme puuttuu älyllinen pääoma", summaa Rick Falkvinge havaintonsa.

P2P-debatti

Piraattiliitto: Viime kuukausien aikana tekijänoikeusdebatti Ruotsissa näyttää kiihtyneen kuumemmaksi kuin koskaan aiemmin. Erityisesti Karl Sigfridin johtaman reformistiryhmän esiinnousu maltillisesta kokoomuspuolueesta saa tilanteen näyttämään jo jonkinlaiselta 'ratkaisutaistelulta' ennen tiedostojen jakamisen loppullista laillistamista. Kuinka sinä itse näet tilanteen? Onko mahdollista, että Reinfeldtin hallitus voisi jopa päätyä reformistien linjalle ja laillistaa tiedostojen jakamisen, vai onko liian optimistista odottaa tämän tapahtuvan ennen vuoden 2010 vaaleja?

Rick Falkvinge: Gandhi lausui kerran jotain, josta on muodostunut hyvin kuuluisa lainaus: "Ensin he ovat välinpitämättömiä, sitten he nauravat sinulle, seuraavaksi he taistelevat sinua vastaan ja lopulta sinä voitat."

Minä tulkitsen nykytilanteen kiistattomana siirtymisenä vaiheeseen kolme. Se, että poliittista valtavirtaa edustavat istuvat kansanedustajat suurimmasta hallituspuolueesta tarttuvat meidän ideoihimme ja taistelevat niiden puolesta, antaa niille huikean legitimiteetin. Ideamme eivät ole mitään äärilaidan haihattelua, me olemme vain hiukan edellä omaa aikaamme.

Merkittävää tässä tilanteessa oli se, että vihollisemme - voimat, jotka haluavat lukita kulttuurin omistukseensa totalitäärisen valvonnan hinnalla - havaitsi olevansa vakavan hyökkäyksen kohteena, ja se pani liikekannalle puolustuksensa koko miesvahvuuden. Ensimmäistä kertaa me näimme, mitä kaikkea he kykenevät tuomaan taisteluun.

Ja se oli.. ei mitään. Ei edes pihahdusta. Kaikki, mitä he pystyivät sanomaan, oli: "Varas! Meillä on meidän oikeutemme, me haluamme meidän oikeutemme, mikään ei saa muuttua, me haluamme lisää rahaa, varas, varas, varas!" Ja sitten he tyrkkäsivät muutaman artistiparan eturintamaan kertomaan omaa viestiään. Ja samaan aikaan me puhumme niukkuuden ja runsauden markkinoiden eroista, monopoleista, omaisuuden luonteesta, 500-vuotisesta historiallisesta perspektiivistä kulttuuriin ja tietoon, kannustinjärjestelmien rakenteesta, ekonomisista teorioista, disruptiivisista teknologioista jne. Ero kiistan osapuolien älyllisessä tasossa on hämmästyttävä.

Nyt me siis tiedämme, mitä vihollisella on käytössään, ja heillä ei ole absoluuttisesti minkäänlaista älyllistä pääomaa tuotavanaan taisteluun. Sen sijaan he makaavat samassa vuoteessa nykyisen valtaeliitin kanssa. Se on suurin meihin kohdistuva uhka tällä hetkellä.

En kuitenkaan näe, että vakiintuneet puolueet kykenisivät vielä aivan tässä vaiheessa ymmärtämään asioita tarvittavalla tasolla. Jotkut puolueet esimerkiksi puhuvat laillistetun lataamisen puolesta haluten samaan aikaan kriminalisoida jakamisen, mikä on selvä merkki siitä, että ne eivät ole vähääkään ymmärtäneet yhteiskunnassa meneillään olevia rakenteellisia muutoksia - niillä on ainoastaan jonkinlainen aavistus siitä, että jotain pitäisi tehdä. Tottakai sekin on sinällään hyvä asia, mutta se ei riitä.

Karl Sigfridin oma puolue, maltillinen kokoomus, on virallisen linjansa puolesta pahimman luokan teknofobinen luddiittijoukko, joka haluaisi meidät takaisin aina kivikauteen saakka. Vaikka juuri tämän puolueen tietyt kansanedustajat ymmärsivätkin asian läpikotaisin ensimmäisinä, en voi kuvitella puolueen virallisen linjan muuttuvan ennen seuraavia vaaleja.

Se, mitä Karl Sigfrid kumppaneineen on sen sijaan saanut aikaan, on varmuus siitä, että tämä kysymys tulee olemaan yksi suurista 2010 eduskuntavaalien kysymyksistä, mahdollisesti suuri kysymys myös vuoden 2009 europarlamenttivaaleissa. Ja juuri tätä me haluamme. Me haluamme mahdollisimman monien ihmisten pohtivan näitä kysymyksiä, keskustelevan niistä, yrittävän ymmärtää, mitä on tapahtumassa, ja tajuta kuinka tärkeää se on. Se on paljon tärkeämpää kuin vaikkapa pienet kiistelyt päivähoidon etuisuuksista. Mitä enemmän ihmiset näitä asioita pohtivat, sitä enemmän me voitamme.

Ja mitä enemmän me voitamme - sekä itse ideoiden tasolla että Piraattipuolueen äänisaaliina - sitä enemmän painetta tulee kohdistumaan vallassa oleviin poliitikoihin.

Globaali vallankumous

Piraattiliitto: Viimekesäisen Yhdysvaltojen puhekiertueesi aikana esittelit ajatuksen globaalista immateriaalioikeuksien vallankumouksesta, joka alkaa Ruotsista, leviää sieltä muihin Euroopan maihin ja Euroopasta edelleen koko maailmaan. Toistaiseksi asiat näyttävät etenevän käsikirjoituksesi mukaisesti. Kuinka itse näet globaalin tilanteen tällä hetkellä? Mitä valtioita ja mitä voimia pidät tällä hetkellä suurimpina uhkina positiiviselle kehitykselle, jota olet visioinut? Näetkö Ruotsin ulkopuolella joitain rohkaisevia esimerkkejä kehityksestä, jotka haluaisit ottaa esille?

Rick Falkvinge: Poliitikot millään tasolla eivät vielä ole ymmärtäneet sitä olennaista seikkaa, että vihollisemme toimii kansainvälisesti. Jos he saavuttavat voiton yhdessä maassa, heidän edustajansa kaikissa muissa maissa viittaavat kyseiseen maahan positiivisena esimerkkinä ja alkavat heti ruikuttaa, kuinka heillä ei ole omassa maassaan samoja etuja käytössään.

Ranska esimerkiksi esitteli äskettäin lain, jonka avulla tiedostojen jakajien nettiyhteydet voitaisiin katkaista. Tämä on malliesimerkki sellaisesta drakonisesta orwellilaisesta voimatoimesta, joka saa veden herahtamaan IFPI:n ja MPA:n kielelle. Euroopan komissio, joka säännöllisesti kuhertelee vihollisemme kanssa, ei ole saanut aikaa eikä mahdollisuutta punnita tilannetta kokonaisuutena. Niinpä komissio myös omasta puolestaan ajaa väkisin eteenpäin samalla tavoin drakonisia voimatoimia, joista viimeisin on euroopanlaajuinen DRM kaikessa perinpohjaisessa typeryydessään.

Ruotsi oli hieman edellä naapureitaan nopeiden laajakaistayhteyksien käyttöönotossa. Minulla itselläni oli 10/10 Mbit/s vuonna 1998 ja 100/100 Mbit/s tänä päivänä - kumpikin varsin tavallisia liittymiä. Kun annamme ihmisille teknologiaa, he keksivät, mihin sitä voidaan käyttää. Onko tämä viime kädessä syy Ruotsin edistyksellisyyteen vai ei, siitä voidaan keskustella, mutta sen sijaan voin rehellisesti sanoa pitäväni Ruotsia johtavana maana, mitä tulee taisteluun vapaan tiedostojen jakamisen puolesta. Kun puhun ulkomailla lehtimiehille, he kysyvät minulta kerta toisensa jälkeen saman kysymyksen: "Miten ehdotuksesi puitteissa artistit saavat korvauksensa?" Kotona Ruotsissa tätä ei kysytä minulta enää juuri koskaan.

Oma kokemukseni on siten se, että positiiviset kehityskulut lähtevät liikkeelle Ruotsista ja säteilevät sieltä ulospäin, ensi vaiheessa lähinnä maanalaisena liikehdintänä. Myös Piilaaksossa on merkittävää älykkyyttä tilanteen suhteen, mutta heillä ei ole mahdollisuutta painostaa amerikkalaisia poliitikkoja sikäläisessä poliittisesa järjestelmässä vastaavalla tavalla kuin me kykenemme tekemään täällä.

Haluaisin tässä yhteydessä myös käyttää itsekkäästi tilaisuutta hyväkseni ja pyytää ihmisiä auttamaan meitä taloudellisesti. Meillä on ohjelma, jonka puitteissa voit lahjoittaa meille kuukausittain pienen määrän rahaa PayPalin välityksellä. Jokainen säännöllisesti kuukausittain kertyvä sentti auttaa meitä levittämään ideoitamme, valistamaan yhä uusia poliitikkoja sekä iskemään yhä uusia iskuja valtaeliitin asemiin. Lisätietoja löydät lahjoitussivultamme.

Muistakaa, että jokainen meistä tekee tätä työtä omalla vapaa-ajallaan.

Yksityisyydensuoja ja p2p-teknologia

Piraattiliitto: Olet viime aikoina alkanut kasvavassa määrin kiinnittää huomiota yksityisyyden ja yksityisyydensuojan kysymyksiin. Tiedostojen jakamiseen liittyvän debatin osalta näyttäisi siltä, että yksityisyydensuoja on jo itsessään riittävän vahva argumentti perusteeksi tiedostojen jakamisen laillistamiselle. Jos oletamme, että laajamittaisesti käytetty anonymisoiva p2p on vain muutaman vuoden päässä tulevaisuudessa, näyttää siltä, että ainoastaan totalitäärinen kontrollivaltio ja erittäin tunkeileva kotitietokoneiden valvonta mahdollistaa tekijänoikeuksien valvonnan nettiviestinnässä. Onko tämä myös sinun näkemyksesi?

Rick Falkvinge: On. Ihmiset, jotka on saatu uskomaan, että tiedostojen jakaminen voidaan pysäyttää jonkinlaisella minimaalisella tunkeilulla, polttavat periaatteessa crackia.

Jo varhaisessa debatin vaiheessa me luovuimme kokonaan taloudellisista argumenteista ja keskityimme kokonaan kansalaisoikeuksiin ja yksityisyyden oikeuteen. Tämä on osoittautunut voittoisaksi strategiaksi. Yhdysvalloissa pitämääni luentoa "Copyright Regime vs. Civil Liberties" ("Tekijänoikeusjärjestelmä vs. kansalaisoikeudet") on ylistetty uraauurtavaksi.

Taloudelliset argumentit ovat vahvoja, mutta niistä voidaan kiistellä. Erilaisia tutkimuksia löytyy yhtä paljon kuin erilaisia etunäkökulmia tekijänoikeuksiin, ja jokainen tutkimus päätyy johonkin uuteen tulokseen. Jos tyydymme vain huutelemaan tuloksia ja tyrkkimään tutkimuksia verkon ylitse lentopallopelin vastapuolelle, kiistä kärjistyy tutkimuksien uskottavuuteen. Mutta kun alamme sen sijaan argumentoida kansalaisvapauksista, koko debatti on nopeasti voitettu.

Anonymisoiva P2P on vain muutaman vuoden päässä, ja protokollan salaava BitTorrent on jo käytössä lähes kaikkialla. Vielä kiinnostavampaa on se, että kännyköidemme kapasiteetti kasvaa dramaattisesti. Kun Napster käynnisti P2P:n vuonna 2000, kovalevyn keskimääräinen koko oli sama kuin mitä kännykässäni on muistia tänä päivänä. Käyttämällä jo olemassaolevaa tekniikkaa eli BlueTooth 2:ta, voin jakaa sisältöä kännykästäni anonyymisti - esimerkiksi jossain kahvilassa. Tämä kehitys tulee todennäköisesti vain kiihtymään. Kännyköissä tulee olemaan mahdollista pitää yhä suurempia datamääriä, ja niissä voi ajaa vapaasti erilaisia sovelluksia. Veikkaisin esimerkiksi, että Bluetoothin avulla iPhonessa toimiva p2p-sovellus ei ole enää kaukana. Kuvitelkaa kaikkea sitä anonyymiä tiedostojen jakamista, jota ihmiset voivat harjoittaa huomaamattomasti esimerkiksi metrojunissa! Mahdollisuudet ovat tässä suhteessa erittäin rohkaisevia.

Tiedostojen jakaminen löytää aina uusia kanavia. Mikä tahansa yritys sen pysäyttämiseksi muuttuu tehottomaksi samalla hetkellä kun se pannaan täytäntöön.

Tiivistetysti sanottuna: tiedostojen jakamista on mahdotonta pysäyttää lopettamatta kokonaan digitaalista viestintää ja monitoroimatta sitä kaikenkattavasti. Internet luotiin maailman suurimmaksi kopiokoneeksi, kuten Steal This Film II:n tekijät asian niin ytimekkäästi ilmaisevat. Tiedostojen jakamista tapahtuu yksinkertaisesti siksi, että se on mahdollista, aivan kuten tiedon ja kulttuurin jakamista on aina tapahtunut, vaikkakin toisenlaisten medioiden avulla.

Se, mikä minua kuitenkin suututtaa suuresti, on tapa, jolla poliitikot myötäilevät tekijänoikeusteollisuuden jokaikistä vaatimusta. Teollisuuden lobbarit vain tekevät omaa työtään: he lähinnä vaativat parempia olosuhteita omalle teollisuudelleen muun yhteiskunnan kustannuksella. Poliitikot sen sijaan ovat epäonnistuneet perinpohjaisen surkealla tavalla ymmärtämään sitä, mihin nämä lobbarit laajassa mittakaavassa pyrkivät.

Isoveliyhteiskunta

Piraattiliitto: Tiedostojen jakamisesta riippumatta nykyään näyttää olevan vallalla maailmanlaajuinen poliittinen paine erilaisten valvontayhteiskunnan järjestelmien rakentamiseksi. Näitä järjestelmiä perustellaan terrorisminvastaisella taistelulla. Ruotsin eduskunta ei näytä olevan tässä suhteessa mikään poikkeus. Mistä luulet johtuvan, että poliitikot ympäri Euroopan hyväksyvät tämän vaarallisen kehityksen niin helposti, huolimatta historiallisesti varsin äskettäisistä kokemuksista Itä-Saksan Stasista jne.? Mikä tekee heidät niin sokeiksi isoveliyhteiskunnan riskeille? Kärsiikö Eurooppa edelleen jonkinlaisesta terrorismihysteriasta vai onko kehityksen taustalla jotain muuta? Esimerkiksi Ruotsissa Piratpartiet näyttää olevan ainoa poliittinen voima, joka on edes huolestunut tästä kiireellä tehtävästä Orwellilaisen yhteiskunnan rakennustyöstä. Mitä olisi tehtävissä tämän kehityksen vastustamiseksi?

Rick Falkvinge: Tämä on aivan totta, ja se herättää minussa syvää huolestumista. Poliitikot eivät ainoastaan implementoi isoveliyhteiskuntaa, he ovat myös sotkemassa ja yhdistämässä hallitusten etuja suuryritysten etuihin.

Tässä yhteydessä on hyvä muistaa sanakirjan määritelmä fasismista: sana tarkoittaa yritysten ja hallituksen etujen toisiinsa sulauttamista, tyypillisesti yhdistettynä dramaattiseen kansalaisoikeuksien supistamiseen.

Me tiedämme täsmälleen, mihin se tie johtaa, sillä me olemme nähneet monien kävelevän sitä myöten jo ennen meitä. Ja vaikka jokainen yksittäinen askel voi tuntua vakuuttavalta, me tiedämme, mihin polku päättyy.

Jokaista askelta tyypillisesti perustellaan "tehokkaammalla lainvalvonnalla". Tämä on petollista - sillä kukapa asettuisi vastustamaan jotain lakia vaatiakseen tehottomampaa lainvalvontaa? Todellisuudessa kyse on vallan ja kansalaisoikeuksien siirtämisestä kansalaisilta lainvalvojille. On ollut monia hallituksia, niin historiallisia kuin nykyisiä, joille tehokas lainvalvonta on ollut prioriteetti: Itä-Saksa, Neuvostoliitto, Kuuba, Pohjois-Korea, Pinochetin Chile jne. Kysymys, joka meidän tulisi kysyä, kuuluu: haluammeko me todella näin tehokasta lainvalvontaa, vai menetämmekö me matkalla siihen mahdollisesti jotain muuta?

Kun rautaesirippu sortui, koko Länsi riemuitsi siitä, että Idästä tulisi yhtä vapaa kuin Lännestä. Kukaan ei arvannut, että tulisikin käymään päinvastoin.

Se, mitä me voimme tehdä, on puhua keskenämme siitä, mitä on tapahtumassa. Ruotsin hallitus on ollut harkitun petollinen ja salaileva kaikkien uusien orwellilaisten toimiensa suhteen. On olemassa jopa valmis lakiehdotus siitä, kuinka poliisi saa oikeuden ottaa ihmisten kotitietokoneita haltuunsa ja käyttää näiden omia webbikameroita heidän vakoilemiseensa vaikkei heitä edes epäiltäisi mistään rikoksesta.

1960-luvulla tehtiin dystooppisia elokuvia tulevaisuuden isoveliyhteiskunnasta, jossa hallitus asentaisi kameroita kaikkiin koteihin. Olemme jo likipitäen siinä tilanteessa. Ainoa ero on siinä, että me olemme ostaneet nuo kamerat itse.

Ehdotus massiivisesta Ruotsin valtionrajan ylittävän viestinnän vakoilemisesta esiteltiin vuonna 2005. Sitten se vedettiin takaisin - koska se sai liikaa julkista huomiota. Ruotsin uusi hallitus esitteli sen uudestaan, ja siitä on määrä äänestää tänä kesänä.

Yhteenvetona voi sanoa, että salailu, pelko ja petos ovat hallituksen ystäviä isoveliyhteiskunnan pystyttämisessä. Me voimme omalta osaltamme pyrkiä vastustamaan juuri noita asioita, mikä on niinkin yksinkertaista - ja samalla niin vaikeaa - kuin niistä puhuminen. Meidän tulee olla valppaina kaikkien uusien lakialoitteiden ja poliittisten ehdotusten suhteen. Meidän tulee keskustella niistä ystäviemme ja kolleegojemme kanssa, ja ottaa ne esille nettifoorumeilla. On tärkeää murtaa salailu ja repiä verhot alas. Viime kädessä poliitikot haluavat kuitenkin tulla valituiksi uudelleen.

Ja mikään ei herätä tehokkaammin heidän huomiotaan kuin heidän oman valta-asemansa uhkaaminen, kuten sain itse huomata perustettuani Ruotsin Piraattipuolueen.

Piraattiliitto kiittää TankGirliä - ja tietenkin Rick Falkvingeä - tästä pyynnöstämme tehdystä erikoishaastattelusta. Sama haastattelu tullaan lähiaikoina julkaisemaan myös englanniksi kansainvälisillä p2p-foorumeilla. Tämä haastattelu on Public Domainia. Voit vapaasti kopioida sen tekstiä uutisjuttuihin, blogeihin, muille sivustoille ja minne ikinä haluat.