Ruotsissa hallitusvaltaa käyttävän maltillisen kokoomuspuolueen rivikansanedustaja Karl Sigfridin vaatimukset tiedostojen jakamisen laillistamisesta ovat saaneet taakseen jo seitsemän puolueen kansanedustajaa, kun äskettäisessä p2:n laillistamista vaatineessa eduskunta-aloitteessa kokoomuslaisia allekirjoittajia oli vasta neljä. Tekijänoikeuskapina päähallituspuolueessa on siten laajenemassa nopeasti. Tekijänoikeusreformin taakse asettunut kokoomusseitsikko lisäsi eilen poliittista painetta pääministeri Fredrik Reinfeldtia ja oikeusministeri Beatrice Askia kohtaan julkaisemalla Expressenissä tiukan debattikirjoituksen, jossa he toteavat, että "tiedostojen jakamisen laillistaminen ja markkinoiden pakottaminen sopeutumaan siihen ei ole ainoastaan paras ratkaisu - se on ainoa mahdollinen ratkaisu."

Kansanedustajat eivät säästele sanojaan kritisoidessan tekijänoikeusteollisuutta ja antipiraatteja: "Tänä päivänä he haluavat tehdä laajakaistaoperaattoreista nettipoliiseja, ja Antipiratbyrån haluaa itselleen mahdollisuuden vaatia suoraan tiedostonjakajien henkilötietoja. Sitten he voivat haastaa oikeuteen jonkun 15-vuotiaan tytön, joka on ladannut netistä itselleen Britney Spearsin laulun. Tuleeko Antipiratbyrån olemaan tähän tyytyväinen? Luultavasti ei. Vaikka lakeja tiukennettaisiin, tulevat he kuitenkin vaatimaan uusia säädöksiä tiedostojen jakamisen pysäyttämiseksi. Jo tänä päivänä on olemassa anonymisointipalveluja, jotka tekevät käsittelyssä olevat lakiehdotukset merkityksettömiksi. Siksi antipiraatit tulevat vaatimaan uusia työkaluja, joilla nettiä voidaan valvoa entistä kattavammin. Yksinkertainen totuus on, että lähes kaikkia netissä tarjolla olevia viestintäkanavia voidaan käyttää tekijänoikeuksin suojatun materiaalin kopioimiseen. Jos voit lähettää jonkun palvelun avulla sanoman, voit todennäköisesti lähettää sen avulla myös mp3-tiedoston. Jos jonkun annetaan kontrolloida sitä, lähettävätkö ihmiset toisilleen tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, kyseinen taho saa itselleen oikeuden kontrolloida kaikkea kansalaisten välistä sähköistä viestintää."

Antipiraatit ovat maalanneet Ruotsista synkkiä kuvia tiedostojen jakajien vapaavyöhykkeenä ja puolustelleet vaatimiaan kansalaisten oikeusturvan heikennyksiä sillä, että myös muut EU-maiden hallitukset ovat olleet valmiita sellaisiin. "Mutta miksi Ruotsin pitäisi mukautua siihen mitä vaikkapa Ranskan kaltaiset maat haluavat?" kansanedustajat kysyvät. "Ruotsi on yksi johtavia teknologiamaita, ja teknologiaystävällisyytemme tulee voida heijastua myös politiikkaamme. Osana globaalia verkostoa me voimme tarjota koko maailman nettikäyttäjille sen informaation vapauden, joka heiltä kielletään heidän omissa kotimaissaan." He summaavat näkemyksensä historialliseen perspektiiviin: "1970-luvun lopulla tekijänoikeusteollisuus halusi kieltää ihmisiä tallentamasta tv-ohjelmia videolle. 1998 yritti äänilevyteollisuus kieltää mp3-soittimet. Meidän poliitikkojen on otettava tässä asiassa selkeä kanta ja julistettava, että me emme tule auttamaan sellaisen teknologialle vihamielisen kontrollivaltion rakentamisessa, jota antipiraatit vaativat voidakseen olla tyytyväisiä."