Pekka Gronow, etnomusikologian dosentti ja Yleisradion äänitearkistojen päällikkö, on yksi suomalaisen musiikin vahvimpia asiantuntijoita. Hän tarkastelee tuoreessa blogimerkinnässään kriittiseen sävyyn Suomen Ääni-ja Kuvatallennetuottajien lobbaamaa ehdotusta nettiyhteyksien katkaisemiseksi tiedostojen jakajilta. Hän toteaa tiettyyn rajaan saakka ymmärtävänsä ÄKT:n huolen, mutta nettipoliisiksi hän ei ÄKT:tä päästäisi.

"ÄKT onkin jo voittanut lukuisia oikeudenkäyntejä, joissa verkkolevittäjiä on tuomittu koviin korvauksiin", Gronow kirjoittaa. "Uuden ehdotuksen tavoitteena on ilmeisesti, ettei hitaita ja kalliita oikeudenkäyntejä enää tarvittaisi. Tuottajat vain ilmoittaisivat operaattorille, että siinä ja siinä osoitteessa levitetään luvatonta aineistoa, ja operaattori katkaisisi yhteyden." Tämän jälkeen Gronow nostaa esille täsmälleen saman kysymyksen, josta mm. englantilaiset palveluntarjoajat ovat olleet huolestuneita. Mitä jos tiedostojen jakaminen onkin ollut laillista? "Nettiyhteys alkaa nykyisin olla yhtä välttämätön peruspalvelu kuin sähkö ja vesi", Gronow toteaa. Hän havainnollistaa tilannetta osuvalla vertauksella: "Mitä tapahtuisi, jos Alkon tarkastajat hiipisivät porraskäytävissä nuuskimassa ilmaa? Pekan oven takaa tulee viinahöyryjä. Pekka keittää siis viinaa. Ilmoitus sähkö- ja vesilaitokselle, niin keittäminen loppuu. Turha selittää, että kokeilin vain pihvien liekittämistä. Kerro se tuomarille…"

Gronow toteaa suoraan, että ääniteteollisuuden 'track record' tekijänoikeuksien tulkinnassa ei ole ollut hyvä. "Työssäni tulee joka päivä vastaan CD-levyjä, joiden tuottajat väittävät omistavansa kauan sitten vapaaksi tulleita äänitteitä. Vuokravideoissa oli pitkään teksti, joka kielsi kopioimasta niitä omaan käyttöön rangaistuksen uhalla, vaikka laki ja kuluttaja-asiamies olivat toista mieltä." Gronow havainnollistaa kuluttajan oikeusturvaongelmaa esimerkillä, jossa äänitetuottajat ajoivat jonkun tekijänoikeusjutun korkeimpaan oikeuteen, jossa hävisivät sen äänin 10-0. Mutta tässä vaiheessa tahallisesti paisutetut oikeudenkäyntikulut olivat nousseet jo 100.000 euroon! Jos yksityinen kuluttaja tarvitsee oikeusturvansa puolustamiseksi ääniteteollisuutta vastaan 100.000 euron oikeudenkäyntikassan, ei oikeusturvasta enää voida puhua. Silloin teollinen toimija voi rahan voimalla murskata kenet tahansa yksityishenkilön.

"ÄKT:n ehdotus siirtäisi todistustaakan netin käyttäjälle", Gronow toteaa. "Kun nettiyhteys olisi katkaistu, ainoa mahdollisuus olisi haastaa operaattori oikeuteen sopimusrikkomuksesta tai vaatia tuottajille rangaistusta perättömästä ilmiannosta. (Tämä ei taitaisi onnistua, koska viranomaisillehan ei olisi tehty mitään rikosilmoitusta). Tällä välin yhteys olisi poikki." Koska levyteollisuudelle ei ole syytä antaa poliisioikeuksia, Gronow päätyykin ehdottamaan samaa, mitä Ruotsin Teosto eli STIM ehdotti, eli jonkinlaista laajakaistaveroa ja sen myötä tiedostojen jakamisen laillistamista. "Yksi mahdollisuus voisikin olla viime aikoina esiin nostettu 'nettilisenssi', joka perittäisiin kaikilta verkon käyttäjiltä. Tuotto jaettaisiin tavalla tai toisella tekijöiden kesken. Idea ei ole ihan yksinkertainen ja sotii eräitä kansainvälisen tekijänoikeuden pyhiä periaatteita vastaan, mutta jos Kioton ilmastosopimus saatiin aikaan, ehkä jotakin tällaista kannattaisi yrittää."