Financial Times raportoi, kuinka EU:n irlantilainen sisämarkkinakomissaari Charlie McCreevy on määrätietoisesti ajamassa komissiossa lävitse päätöstä äänitteiden tekijänoikeussuojan pidentämiseksi nykyisestä 50 vuodesta peräti 95 vuoteen. Lehtitietojen mukaan komissio saattaa äänestää asiasta jo tällä viikolla. Perustellessaan tavoitettaan julkisuudessa McCreevy on käytännössä kokonaan luopunut tekijänoikeusjärjestelmän alkuperäisestä johtoajatuksesta yleisön ja artistien välisenä sopimuksena, jolla artisteja kannustetaan uuden musiikin tuotantoon tietyksi suoja-ajaksi annetuilla kopiointimonopoleilla. Sen sijaan McCreevy puhuu tekijänoikeusjärjestelmästä suoraan ikääntyvien muusikoiden eläkejärjestelmänä. "En puhu sellaisista nimiartisteista kuten Cliff Richardista tai Charles Aznavourista. Puhun niistä tuhansista tuntemattomista sessiomuusikoista, jotka antoivat oman panoksensa äänitteiden tekemiseen 1950-luvun lopulla ja 1960-luvulla. He eivät enää saa rojaltikorvauksia levytyksiensä radiosoitoista, ja kuitenkin nämä korvaukset ovat monille heistä heidän ainoa eläkkeensä."

McCreevyn kauniit puheet sessiomuusikoista huolehtimisesta ovat todellisuudessa täyttä puppua. Kuten eräs TorrentFreakin lukijoista asiantuntevasti kommentoi, sessiomuusikot ovat tyypillisesti työntekijöitä, jotka saavat palkkaa tekemästään työstä. "He voivat olla joko äänitysstudioiden palkkalistoilla, joilta he saavat tuolloin palkkansa ja eläkkeensä, tai he voivat tarjota palveluksiaan urakkapohjaisesti yksityisinä yrittäjinä. He eivät omista kappaleiden tekijänoikeuksia, ja päinvastoin kuin levytyssopimuksen tehneet artistit, he eivät myöskään saa äänitteiden radiosoitoista minkäänlaisia rojalteja - useimmiten heidän nimensä eivät näy edes levyjen ansioluetteloissa. Siksi tekijänoikeuksien laajentamisella ei ole heidän asemaansa minkäänlaista vaikutusta. Valtaosassa tapauksista tekijänoikeuksien omistaja on levy-yhtiö - ei artisti - joten pitemmistä tekijänoikeuksista hyötyisivät lähinnä levy-yhtiöt. Äänitteitä tehneet artistit saavat maksetuista rojalteista vain murto-osan levy-yhtiöiden pitäessä valtaosan rahoista." On suorastaan huvittavaa, kuinka McCreevy kieltää, että kyse olisi Cliff Richardin kaltaisten supertähtien lisäansioista, sillä juuri musiikillaan miljoonaomaisuuden tienannut Richard on ollut suoja-ajan pidentämisen kenties näkyvin puolestapuhuja ja lobbaaja Britanniassa.

McCreevyn aloitetta kommentoinut TechDirt luonnehtii suoja-ajan radikaalia laajennusta "tekijänoikeuksien täydelliseksi korruptoimiseksi". "Tekijänoikeus oli alunperin sopimus yleisön ja sisällön luojien välillä: jos me annamme sinulle monopolin tähän sisältöön tietyksi ajasi, sinä luot kyseisen sisällön. Ei ole mitään järjellistä perustetta palata takaisin menneisyyteen muuttamaan sopimuksen ehtoja. Mitkä ehdot olivatkaan, ne olivat selvästi riittävät sisällön tuottamiseksi kyseisellä aikakaudella. Se, että nyt menemme takaisin menneisyyteen ja laajennamme sopimuksen monopolisuojaa 45 vuodella, tarkoittaa käytännössä vain yhtä asiaa: kyseisen sisällön ottamista pois yleisöltä, joka oli alkuperäisen sopimuksen toinen osapuoli, ja jolle kyseinen sisältö sopimuksen mukaan tänä päivänä jo kuuluisi."