Poliittinen piraattiliike on koko kahden ja puolen vuoden olemassolonsa ajan korostanut sitä, kuinka patenttijärjestelmä - aivan kuten tekijänoikeusjärjestelmäkin - on kääntynyt omaa alkuperäistä tarkoitustaan vastaan. Patenttien pitäisi olla innovoinnin ja keksimisen kannustimia, mutta järjestelmä on viime vuosikymmeninä vääristynyt niin pahasti, että se nykymuodossaan pikemminkin tukahduttaa innovointia kuin kannustaa sitä. Piraatit ovat nyt saaneet näkemykselleen vahvaa tukea amerikkalaisen kapitalismin tärkeimmältä medialta eli Wall Street Journalilta. Lehti arvioi heti aiheelle omistetun pääkirjoituksensa alkuun, että Yhdysvaltojen perustajaisät todennäköisesti pyörittelisivät silmiään kauhusta nähdessään, millaiseen alennustilaan heidän aikoinaan visioimansa kannustinjärjestelmä on ajautunut, erityisesti aikakaudella, jonka pitäisi edustaa teknologista kehitystä. Maa horjahtelee pahasti yrittäessään siirtyä teollisesta aikakaudesta informaation aikakauteen, huolimatta siitä, että kongressi on perustuslaissa saanut nimenomaisen tehtävän "edistää tieteen ja hyödyllisten taiteiden kehitystä antamalla kirjailijoille ja keksijöille rajoitetuksi ajaksi yksinoikeuden omiin kirjoituksiinsa ja keksintöihinsä", päätoimittaja L. Gordon Crowitz kirjoittaa.

Wall Street Journalin huolestumisen taustalla on maan kongressin jo kolmas peräkkäinen epäonnistunut yritys saada säädetyksi lakiuudistus, jolla patenttijärjestelmää uudistettaisiin hieman terveempään suuntaan. Näin siitä huolimatta, että kasvava määrä todistusaineistoa osoittaa, kuinka useimmille teollisuudenaloille patenteista on nykyään enemmän haittaa kuin hyötyä. Patenttikiistojen aiheuttamat oikeudenkäyntikustannukset ovat kasvaneet niin suuriksi, että kaikilla muilla teollisuudenaloilla paitsi lääketieteellisessä teollisuudessa ne ylittävät jo reilusti patenteista teollisuudelle kertyvät kokonaistulot. Rahaa patenttien puolustamiseen oikeussaleissa paloi näitä muita teollisuudenaloja edustavilta amerikkalaisilta yrityksiltä jo vuonna 1999 pöyristyttävät 12 miljardia dollaria patenttitulojen kokonaismäärän jäädessä alle 4:ään miljardiin dollariin. Ja tilanne vain pahenee, sillä 1980-luvun jälkeen patenttiriitojen oikeudenkäyntikustannukset ovat jo ehtineet kolminkertaistua samalla kun tilastollinen riski oikeustoimien kohteeksi joutumisesta on yli kaksinkertaistunut kutakin haettua patenttia kohden. Tilanne on erityisen paha yksityisille keksijöille ja innovatiivisille pienyrityksille, joiden patentteja suuryritykset epäröivät ostaa peläten niiden johtavan uusiin kalliisiin oikeudenkäynteihin.

Epäselvyys siitä, kuka viime kädessä omistaa oikeudet kuhunkin keksintöön, on saanut jopa suurimmat yrityksistä turvautumaan epätoivoisiin järjestelyihin. Yritykset ovat mm. muodostaneet keskinäisiä liittoutumia välttyäkseen toimintaansa ja talouttansa halvaannuttavilta oikeudenkäynneiltä. Kiistelyn kohteena ovat tyypillisesti sisällöltään yhä laajemmiksi ja epämääräisemmiksi kehittyneet patentit, joiden myöntämisessä ylikuormitetuilta ja osin ammattitaidottomilta patenttivirkailijoilta on karannut mopo täysin käsistä. Tilannetta pahentavat entisestään vilkkaasti sikiävät ns. patenttitrollit: pienet, juristien muodostamat yhtiöt, joiden olemassaolon ainoa tarkoitus on kahmia itselleen mahdollisiin oikeuskiistoihin soveltuvia, usein laaja-alaisia ja tulkinnanvaraisia patentteja. Trollien liikeideana on kiristää aitoa tuotannollista toimintaa harjoittavilta suuryrityksiltä rahaa uhkaamalla näitä oikeudenkäynneillä, joiden kesto ja lopputulos ovat epävarmoja, ja jotka pahimmillaan johtavat jopa tuotannon ja markkinoinnin keskeytyksiin. Esimerkiksi BlackBerry-laitetta valmistava yhtiö joutui taipumaan vuonna 2006 yli 600 miljoonan dollarin korvauksiin virginialaiselle patenttitrollille pystyäkseen ylipäänsä jatkamaan omaa toimintaansa. Innovoinnin kannustamisen sijaan nykyinen patenttijärjestelmä kannustaakin pikemminkin innovaatioihin perustuvan teollisen toiminnan sabotoimiseen ja kiristämiseen.