Ruotsin Piratpartietin puheenjohtaja Rick Falkvinge paljastaa blogissaan tanskalaisten antipiraattien käyttämän autenttisen uhkailukirjeen, jollaisia Tanskan tekijänoikeuslobbya ahkerasti palveleva Johan Schlüterin lakiasiaintoimisto lähettää rutiininomaisesti tavallisille tiedostojen jakamisesta epäillyille tanskalaisille. Kirjeestä käy selville, millaisia summia sikäläiset antipiraatit karhuavat epäillyiltä tiedostonjakajilta, samoin kuin heidän käyttämänsä tarjoustaktiikka, joka tuo elävästi mieleen rikollisjärjestö mafian "tarjoukset, joista ei voi kieltäytyä".

Laskentakaava jaossa olleille musiikkikappaleille on 0,80 x 10 DKK (Tanskan kruunua) x 2 eli noin 16 DKK (2,15 euroa) per kappale, ja vastaavasti jaetuille elokuville 0,80 x 70 DKK x 2 eli 112 DKK (15 euroa) per filmi. Lisäksi vaaditaan erillistä korvausta tarkemmin määrittelemättömästä 'markkinavahingosta'; tämä korvaus lasketaan yksinkertaisesti tuplaamalla yllämainituista laskelmista kertynyt kokonaissumma. Mafiataktiikka tulee käyttöön siinä, että uhkailun kohteelle annetaan kymmenen päivän maksuajalla 'erikoistarjous' suorittaa vain puolet lasketusta korvaussummasta, jolloin antipiraatit lupaavat "harkita olla nostamatta asiasta oikeusjuttua".

Kymmenen päivää on niin lyhyt aika, että tunnetun lakifirman uhkauskirjeen saanut tavallinen tanskalaisperhe saattaa hyvinkin päätyä pulittamaan vaaditun summan puhtaasta pelosta - vaihtoehtona kun häämöttää kallis oikeudenkäynti ja kenties vielä paljon pahemmat korvaukset. "Onko enää ainuttakaan ihmistä, joka tämän dokumentin luettuaan voi rehellisesti väittää, että kyse on jostain muusta kuin laillistetusta kiristyksestä?" Rick Falkvinge kysyy lukijoiltaan. "Onko tässä enää mitään eroa mafian käyttämiin toimintatapoihin? Ja juuri tällaiselle kohtelulle Ruotsin tekijänoikeuslobby haluaisi altistaa ruotsalaiset lapsiperheet." Falkvinge viittaa Ruotsissa eduskuntakäsittelyssä olevaan IPRED1-sanktiodirektiiviin, joka on herättänyt maassa kiivasta debattia.

Millaisille uhkille tanskalaiset, ruotsalaiset ja suomalaiset lapsiperheet ovat sitten oikein altistuneet ja altistumassa? Falkvinge antaa esimerkin elävästä elämästä. Kuuluisan ruotsalaisen Roxette-yhtyeen lauluntekijä ja toinen keulahahmo Per Gessle rippasi vuonna 2005 hyvää hyvyyttään levykokoelmansa 9.000 musiikkikappaletta tietokoneelleen ja kopioi ne sieltä edelleen useammalle iPodille, jotka hän lähetti lahjaksi muusikkoystävilleen. Jokainen tervejärkinen kulttuurin ystävä tajuaa, että kyseessä oli yksikäsitteisesti positiivinen kulttuuriteko, ja Gessle itsekin tajusi vasta jälkikäteen, että hän oli syyllistynyt massiivisen mittakaavan piratismiin. Hän joutui pyytämään lahjoittamansa iPodit ystäviltään takaisin julkisten pahoittelujen kera.

Kuka tahansa suomalaisnuori, jonka myötäsyntyistä oikeudentajua ja jakamisen halua tekijänoikeuslobby ei ole vielä onnistunut korruptoimaan, voisi tehdä vastaavan altruistisen teon vaikkapa tänä jouluna musikaalisen joululahjan muodossa. Tanskan antipiraattien laskentakaavalla kyseessä olisi 288.000 Tanskan kruunun eli lähes 40.000 euron suuruinen 'rikos' per lahjoitettu iPod. Tekijänoikeusmafian kymmenen päivän 'erikoistarjouksella' siitä voisi selvitä 20.000 eurolla, jota varten nostetun kulutusluoton maksamiseen normaalilta lapsiperheeltä voisi helposti huveta muutaman vuoden kaikki työtuloista säästettävissä oleva raha. Vertailun vuoksi mainittakoon, että suomalaiset oikeusistuimet ovat viime vuosina tuominneet samaa suurussluokkaa olevia korvaussummia rikoksen uhreille mm. viiden lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja raa'asta aviopuolison murhasta.