Tanskan antipiratismin musta historia: yksi itsemurha, miljoonien kiristyssaalis, ei lanttiakaan artisteille!

Piratpartietin Marie Andersson on kirjannut Opassande-blogiinsa Tanskan antipiratismin historian, joka antaa hyvän yleiskuvan siitä, millaisiin toimintatapoihin tekijänoikeusteollisuus on valmis turvautumaan tiedostonjakajien jahtaamisessa ja millaisia seurauksia siitä on tavallisille kansalaisille. Historiikin tanskalainen lähde on Tanskan piraattipuolueen puheenjohtaja Ole Husgaard. Antipiratismikampanjoita pyörittävät niin Tanskassa kuin muuallakin IFPI:n ja TTVK:n kaltaiset lobbausjärjestöt, joita puolestaan kontrolloivat jäsenyytensä kautta suuret levy-yhtiöt, Hollywood ja erinäiset tekijänoikeusjärjestöt. Myös viimeksimainitut ovat tyypillisesti hyvin lojaaleja alan teollisuutta ja sen lobbaustavoitteita kohtaan vaikka ne väittävätkin ajavansa artistien etuja. Kampanjoiden varsinaisen likaisen työn lobbausjärjestöt luovuttavat edelleen alaan erikoistuneille asianajotoimistoille ja teknisiä todisteita netistä kerääville antipiraattifirmoille.

Vuonna 2001 IFPI:llä oli Tanskassa käynnissä tiukka antipiratismikampanja nimeltään "Me syytämme sinua oikeudessa aina helvettiin saakka". Yksi kampanjan kohteeksi joutunut oli 16-vuotias poika, joka ystävien mukaan sairastui vakavaan depressioon IFPI:n vedettyä hänet oikeuteen ja vaadittua korvaukseksi summaa, josta hän ei olisi ikinä selviytynyt. Itsemurhaa ei kirjattu viralliseksi kuolinsyyksi, mutta pojalla ei ollut mitään fyysisiä sairauksia, eikä kuolemalle löytynyt muutakaan uskottavaa selitystä. IFPI oli saanut pojan henkilötiedot hänen palveluntarjoajaltaan - Tanska oli ensimmäisiä maita, joissa lainsäädäntö salli henkilötietojen luovuttamisen tekijänoikeusteollisuudelle heidän itse toimittamiensa todisteiden perusteella. Itsemurha oli PR-mielessä sen verran ikävä tapahtuma tanskalaisille antipiraateille, että he päättivät muuttaa strategiaansa vastaavien tapausten välttämiseksi jatkossa.

Antipiraattien seuraava strategia olivat kiristyskirjeet, joilla pyrittiin rahastamaan tiedostojen jakajia ilman varsinaisia oikeudenkäyntejä. Näissä kirjeissä antipiraatit kertoivat, että heillä oli todisteet (käytännössä kuvaruutukaappaus) kirjeen vastaanottajan tekemästä tekijänoikeusrikkomuksesta, ja että he haastaisivat tämän oikeuteen vaatien suurta (tyypillisesti 60.000-250.000 Tanskan kruunun eli 8.000-33.700 euron) korvaussummaa. Pelästetylle uhrille tarjottiin kuitenkin mahdollisuus välttää syyte, mikäli tämä allekirjoittaisi paperin, jossa hän tunnustaisi tekijänoikeusrikkomuksen ja suostuisi maksamaan puolet vaaditusta korvaussummasta lyhyellä maksuajalla. Useat uhkauskirjeistä lähetettiin juuri ennen pitempiä juhlapyhiä, jolloin niiden vastaanottajille ei jäänyt käytännössä aikaa löytää itselleen asianajajaa ennen kuin 'erikoistarjouksen' määräaika meni umpeen. Näin antipiraatit välttivät pitkät ja kalliit oikeudenkäynnit ja pääsivät rahastamaan suoraan tanskalaisperheitä. Mikäli joku kirjeen saaneista ei suostunut maksamaan, antipiraatit eivät tässä vaiheessa vetäneet uhkauksistaan huolimatta kieltäytyjää oikeuteen. Sovittu uusi strategia perustui siten täysin oikeuden ulkopuolella tapahtuviin uhkauksiin ja niillä rahastamiseen.

Vuoden 2004 tienoilla antipiraatit joutuivat hieman muuttamaan strategiaansa, sillä tieto siitä, etteivät he vetäneet kiristyksestä kieltäytyviä uhrejaan oikeuteen, alkoi levitä liiaksi kansalaisten keskuuteen. Niinpä he käynnistivät pelotevaikutuksen palauttamiseksi muutamia näytösluonteisia oikeusjuttuja. Uhkauskirjekampanjaa säädettiin myös siten, että kirjeitä alettiin nyt lähettää entistä laajemmalle ihmisjoukolle samalla kun vaadittua korvaussummaa pudotettiin hieman, keskimäärin 80.000:een Tanskan kruunuun eli n. 10.780 euroon, josta saattoi siten selvitä nopean maksajan 'erikoistarjouksella' n. 5.000 eurolla. Tällainen summa on käytännössä vielä useimpien lapsiperheiden ulottuvilla lyhyessäkin ajassa, joten kiristyksen tuotto saatiin näin optimoiduksi. Antipiraatit voittivat nostamistaan oikeusjutuista kaksi, joista toisessa vastaaja ei edes ilmestynyt oikeuteen ja toisessa vastaaja tunnusti tekijänoikeusrikkomuksen. Kummassakaan jutussa oikeus ei joutunut ottamaan kantaa kuvaruutukaappausten pätevyyteen todisteina. Tästä huolimatta antipiraatit väittivät kyseisten oikeusjuttujen jälkeen lähettämissään uhkauskirjeissä, että oikeus oli hyväksynyt heidän kuvaruutukaappauksensa juttujen todisteiksi ja siten tuomion perusteiksi.

Ole Husgaardin arvion mukaan antipiraatit ovat tähän mennessä keränneet Tanskassa uhkauskirjeillään vähintään 30-50 miljoonaa Tanskan kruunua eli 4,0-6,7 miljoonaa euroa. Tarkkoja lukuja on mahdoton tietää, koska ne ovat salaisia. Se kuitenkin tiedetään, että yksikään artisti ei ole koskaan saanut kruunuakaan näistä rahoista. Kaikki rahat ovat kuluneet virallisen selityksen mukaan 'asianajokustannuksiin' ja 'teknisiin konsultointikuluihin' eli niillä on lihotettu vain antipiraattien omaa bisnestä.

Tilanne Tanskassa ei ole kuitenkaan täysin valoton, sillä jotkut antipiraattien uhreista ovat urheasti puolustaneet itseään oikeudessa, ja tänä syksynä Tanskan korkeimmassa oikeudessa on ratkottu sarja juttuja, joissa korkein oikeus totesi selkeästi, että kuvaruutukaappaus yksin ei riitä sellaiseksi todisteeksi, jolla antipiraatit voisivat voittaa juttunsa. Niissäkin tapauksissa, joissa kuvaruutukaappauksia käytettiin jutun todisteina, korkeimman oikeuden mukaan kantajien oli jollain muulla tavoin todistettava, kuka tietyn nettiliittymän käyttäjistä oli todella syyllistynyt tekijänoikeusrikkomukseen.

"Tarvittiin lähes kahdeksan vuotta, yksi itsemurha ja tuhansien ihmisten tarpeettomasti maksamia miljoonia kruunuja", Ole Husgaard summaa Tanskan antipiratismin tähänastisen historian. "Onneksi meillä on nyt oikeuden ennakkopäätös, jossa todetaan, että pelkän IP-osoitteen ja sen omistajan tietäminen ei vielä merkitse sitä, että tietäisit, kuka on tehnyt tekijänoikeusrikkomuksen." Husgaard varoittaa ruotsalaisia siitä, että IPRED1:n pohjalta Ruotsiin kaavailtu laki on hyvin samankaltainen Tanskan vastaavan lainsäädännön kanssa. Sama pätee myös Suomen Lex Karpelaan.

Kommentit

TTVK harrastaa tuota samaa maksa tai joudu oikeuteen

TTVK harrastaa tuota samaa maksa tai joudu oikeuteen ja jos nopeasti maksaa niin vain puolet tarvii maksaa eli 2000-3000 euroa. Suomessa monet tyhmät ovat maksaneet. Älä koskaan maksa mitään TTVK:lle vie juttu aina oikeuteen, jos tulosi ovat alle 600 euroa kk valtio maksaa kaikki kulusi. Hanki asianajaja. Valita aina tuomiosta kunnes olet syytön. Mitä hitaammaksi ja vaikeammaksi TTVK:lle pystyy, jokainen asian omalla panoksellaan tekemään sen vaikeampaa ja hitaampaa on TTVK mafialla. Pitää muistaa, että oikeudenkäynnit kestävät vuosia, joita TTVK pelkää. Oikeudessa myös korvaukset tippuvat minimiin TTVK:n vaatimuksista. Älä suostu mafian sovitteluun, vaan aina taistele vastaan.

aika helvetin hölmöä toimintaa

No olisin minäkin kyllä viellä 4 vuotta sitten tainnut maksaa kiltisti nuo rahat, enpä enää.

Vika

On siinä,että suurin osa varsinkin vanhemmista suomalaisista maksaa kiltisti saatuaan "virallisen" uhkauskirjeen päästäkseen eroon oikeudenkäynnistä ja siihen liittyvästä julkisuudesta ja rikosrekisterimerkinnästä.

Syndicate content