Tuore brittitutkimus vahvistaa jo monien aikaisempien tutkimusten muodostamaa kuvaa siitä, että tiedostonjakamista harrastavat musiikin ystävät ovat myös aktiivisimpia musiikin ostajia. Lontoolaisen Demos-ajatushautomon Ipsos MORIlla teettämässä tutkimuksessa todettiin, että britit, jotka myöntävät harjoittavansa laitonta tiedostonjakamista, käyttävät vuosittain keskimäärin 77 puntaa (86 euroa) musiikkiostoksiin siinä missä viattomuuttaan tiedostonjakamisen suhteen vakuuttavat britit ostavat vuositasolla musiikkia keskimäärin 44 punnalla (49 eurolla). Demoksen tutkija Peter Bradwell kehottaa alan yhtiöitä ja poliitikkoja vihdoinkin heräämään ja tajuamaan, että musiikin kulutuksen luonne on kertakaikkiaan muuttumassa. Hän varoittaa, että brittihallituksen suunnittelema kolmesta-poikki hanke tulee todennäköisesti vain vahingoittamaan musiikkiteollisuutta itseään iskemällä suoraan sen parhaaseen kuluttajakuntaan. "Hallituksen viimeisin hanke ei tule nostamaan musiikkiteollisuutta sen vaikeuksista", Bradwell toteaa. "Kuluttajat vaativat halvempia hintoja ja helpompaa saatavuutta."

Tutkimuksessa haastateltiin 1008 16-50-vuotiasta nettiyhteyden omistavaa brittiä. Näistä yksi kymmenestä myönsi harjoittavansa laitonta tiedostojen jakamista. Tiedostonjakajia on aiemmin arvioitu olevan maassa noin seitsemän miljoonaa, joten uusi tutkimus on kohtuullisen linjassa tämän arvion kanssa. Kahdeksan kymmenestä tiedostonjakajasta kertoi myös ostavansa musiikkia CD-levyinä, vinyyleinä ja mp3-tiedostoina. Noin yksi kymmenestä tiedostonjakajasta käytti Spotifyta, lähes kaikki heistä sen ilmaista versiota. Palvelua pidettiin kuitenkin helppokäyttöisenä, mukavana ja tarjonnaltaan monipuolisena. Koko nuorimmasta 16-24-vuotiaiden ikäryhmästä 75 % kertoi olevansa valmis maksamaan musiikista mikäli sitä oli saatavilla sopivaan hintaan. Optimaalisen hintataso oli koko ryhmälle 0,45 puntaa eli noin puolet iTunesin nykyisestä hintatasosta.

Forrester Research -tutkimusyhtiön Mark Mulligan kommentoi tulosta seuraavasti: "Ihmiset, jotka jakavat tiedostoja, ovat juuri niitä, jotka ovat kiinnostuneita musiikista. He käyttävät tiedostojen jakamista musiikin löytämisen työkaluna. Meillä on kokonainen nuorten ihmisten sukupolvi, jotka eivät suhtaudu musiikkiin enää lainkaan maksullisena hyödykkeenä. Heille musiikin on oltava niin edullista, että he eivät kiinnitä hintaan mitään huomiota."

Osa brittiläistä musiikkiteollisuutta on varovasti reagoimassa uuden kuluttajatyypin tarpeisiin. Laajakaistaoperaattori Virgin Media ja Universal Music ovat vielä tämän vuoden puolella lanseeraamassa streamaus- ja latauspalvelua, joka antaisi koko Universalin katalogin kuunneltavaksi ja ainakin jossain määrin ladattavaksi 15 punnan kuukausihintaan. Palvelun hinta kuulostaa liian korkealta, jotta se voisi menestyä nuorempien kuluttajien keskuudessa, mutta jos siihen sisältyy rajoittamaton mp3-latausmahdollisuus (kuten alunperin oli tavoitteena), konsepti voi jossain määrin menestyäkin. Sky Broadband ehti jo avata Universalin kanssa vastaavan Sky Songs -palvelun, jossa 6,49 punnalla kuussa saa streamata vapaasti Universalin 4 miljoonan kappaleen katalogia ja ladata mp3-muodossa yhden haluamansa albumin. Nämä ovat vielä varovaisia askeleita teollisuuden taholta, mutta ruotsalaisen Spotifyn suosio on jos ei pakottamassa niin ainakin houkuttamassa levy-yhtiöitä siirtymään rajoittamattomiin streamauspalveluihin myös muualla Euroopassa.