Ruotsin parlamenttivaalien lopullinen tulos on laskettu, ja vaalien suuri voittaja oli tällä kertaa maahanmuuttokriittinen ruotsidemokraatit, joka ylitti neljän prosentin äänikynnyksen reilulla 1,7 prosenttiyksikön marginaalilla ja sai maan parlamenttiin kertaheitolla 20 edustajaa ja makoisan vaa'ankieliaseman Fredrik Reinfeldtin johtaman porvarikoalition ja punavihreän opposition välissä. Maltillinen kokoomus ja vihreät vahvistivat kummatkin omaa kannatustaan, kokoomus kymmenen lisäpaikan ja vihreät kuuden lisäpaikan verran, mutta suurempaa aihetta juhlimiseen ei ollut kummallakaan taholla, sillä porvarikoalitio menetti parlamentaarisen enemmistönsä, ja vihreitä näyttäisi puolestaan odottavan toinen neljän vuoden oppositiokausi suuren liittolaispuolueen demareiden edustuksen romahdettua 18 paikalla ja vasemmistopuolueenkin kärsittyä neljän paikan menetyksen. Ruotsidemokraatit raivasivat itselleen tylysti tilaa maan parlamentissa, ja tuota tilaa saivat tehdä kaikki muut paitsi kokoomus ja vihreät. Vasemmistopuolue ja kristillisdemokraatit jäivät molemmat jopa ruotsidemokraattien taakse kannatuksessaan, mutta onnistuivat sentään pysyttelemään turvallisesti äänikynnyksen yläpuolella ja sisällä parlamentissa.

Piraattien kannalta vaalien tulos oli suorastaan surkea. Piratpartiet keräsi yhteensä 38 491 ääntä, mikä oli vain 3 573 ääntä ja vaivaiset 0,02 prosenttiyksikköä enemmän kuin vuoden 2006 parlamenttivaaleissa. Erona näiden vaalien välillä oli kuitenkin se, että siinä missä puolue joutui osallistumaan vuoden 2006 vaaleihin nopeasti kootulla ohuella kentäorganisaatiolla, näissä vaaleissa puolueella oli valmiina vahva kenttäorganisaatio, joka teki myös perusteellisen ja aktiivisen vaalityön. Vaaleihin satsattiin jopa enemmän kuin kesän 2009 europarlamenttivaaleihin, joista puolue keräsi komean 7,13 prosenttiyksikön kannatuksen ja sai varapuheenjohtajansa Christian Engströmin ensimmäiseksi piraattimepiksi Brysseliin. Kun tulos alkoi paljastua vaaliyönä, piraattiaktivistien reaktiot olivat luonnollisesti hyvin pettyneitä ja osin jopa epäuskoisia. Yli seitsemän prosentin eurovaalikannatus oli kuihtunut alle kymmenesosaan eli 0,65 prosenttiin. Mielipidemittaukset, jotka olivat melko systemaattisesti ennakoineet ruotsidemokraattien läpimurtoa ja muiden parlamentin ulkopuolisten puolueiden jäämistä 2-3 % kokonaiskannatukseen, olivat toki valmistaneet piraatteja siihenkin ajatukseen, että äänikynnystä ei vielä tälläkään kertaa ylitettäisi. Mutta ääniosuuden jääminen jopa alle prosentin oli varmasti kaikille puolueaktivisteille suuri yllätys, ja sillä oli myös se ikävä käytännön seuraus, että puolue joutuu myös seuraavissa vaaleissa hoitamaan omalla kustannuksellaan ja omalla työvoimallaan kalliin ja työlään äänestyslippujen painatuksen ja jakelun äänestyspisteisiin.

Puolueen johtokaksikko Rick Falkvinge ja Anna Troberg purkivat tuntojaan vaalien jälkeisenä aamuna videoblogissa:

He kiittivät puolueen kenttäväkeä sen tekemästä vaalityöstä ja kehottivat kaikkia vaalityöhön osallistuneita aktivisteja lepäämään ja palautumaan rauhassa ponnistustensa jälkeen. Puolue nosti näissä vaaleissa yksityisyydensuojan ja isoveliyhteiskunnan vastustamisen selväksi pääteemakseen, ja Troberg totesikin, että yksityisyydensuojaan ja muihin piraattien avainkysymyksiin liittyvät ongelmat eivät ole luonnollisesti kadonneet minnekään vaalien myötä. "Vanhat valtapuolueet eivät olleet vaalien alla juurikaan kiinnostuneita keskustelemaan kanssamme poliittisista avainkysymyksistämme, erityisesti yksityisyyydensuojasta", Troberg huomautti. "Se tarkoittaa kuitenkin vain sitä, että meidän työmme on jatkossa entistäkin tärkeämpää. Asiat, joiden puolesta ja joita vastaan olemme kamppailleet, ovat olemassa edelleen. Siksi, hyvin ansaitun levon jälkeen, meidän on jälleen jatkettava omaa työtämme." Falkvinge väläytti puolestaan puolueesta riippumattoman piraattihenkisen ajatushautomon perustamista muokkaamaan maan mielipideilmastoa piraatti-ideologian suuntaan ulkoparlamentaaristen kanavien kautta tulevalla vaalikaudella.

Piraattimeppi Christian Engströmin poliittinen avustaja Henrik Alexandersson muistutti vaalien alla havainnollisesti siitä, kuinka piraattien esille nostamat ongelmat ovat todellisuudessa vain pahentuneet vaalivuosien 2006 ja 2010 välillä:

"Pitäisikö meidän tehdä jotain nyt?" Alexandersson kysyy. "Vai odotammeko edelleen, kunnes on liian myöhäistä tehdä mitään?"