Ranskan kolmesta poikki -laki uudella äänestyskierroksella, läpi kansalliskokouksessa

Ranskan parlamentin alahuone eli kansalliskokous on hyväksynyt tänään iltapäivällä äänin 296-233 ns. kolmesta poikki -lain eli Hadopi-lain, jolla presidentti Sarkozy yhdessä tekijänoikeuslobbyn kanssa yrittää hillitä tiedostojen jakamista Ranskassa. Maan hallitus joutui laittamaan lain uudelle äänestyskierrokselle senaattiin ja kansalliskokoukseen sen jälkeen kun erittäin harvalukuinen kansalliskokous yllättäen äänesti sen kumoon äänin 21-15 huhtikuun alussa sosialistien johdolla. Ensimmäisellä äänestyskierroksella vielä harvalukuisempi senaatti oli hyväksynyt lain äänin 12-4 tavalla , jota voi luonnehtia lähinnä demokratian pilkkaamiseksi. Huomenna keskiviikkona on vuorossa äänestys senaatin puolella, ja jos lakiehdotus hyväksytään myös siellä, tullaan Ranskaan perustamaan uusi Hadopi-niminen viranomainen, jolla on valta päättää kansalaisten nettiyhteyksien katkaisemisesta ja muista rangaistuksista väitetyissä piratismitapauksissa.

Monet ranskalaiset ovat ilmaisseet huolensa siitä, että he voivat joutua aiheettomasti syytetyiksi ja menettää nettiyhteytensä tai joutua maksamaan kohtuuttomia korvauksia esimerkiksi siksi, että joku on käyttänyt heidän tietokonettaan tiedostojen jakamiseen haittaohjelmien avulla. Kansalaisten huolta lisää se, että kulttuuriministeri Christine Albanel on arvioinut nettiyhteyksien katkaisuja tapahtuvan vuositasolla jopa 200.000 (!) kappaletta. Hadopi-lain vastaus tähän huoleen on kansallinen spyware-ohjelma . Käytännössä se tarkoittaa sitä, että oikeusturvastaan ja nettiyhteyksistään huolestunut kansalainen voi saada immuniteetin tekijänoikeusteollisuuden syytöksiä vastaan asentamalla tietokoneeseensa tietoturvayhtiöiden, antipiraattiorganisaatioiden ja palveluntarjoajien yhdessä hyväksymän seurantaohjelmiston, joka antipiraattien tietokantoihin yhteyttä pitäen seuraa, ettei kansalaisen tietokoneelle tallenneta tai sillä välitetä mitään luvatonta materiaalia. Tämä antaa hyvää esimakua siitä, miten pitkälle kansalaisten on pahimmillaan uhrattava oma sähköinen yksityisyydensuojansa voidakseen tyydyttää tekijänoikeusteollisuuden rajatonta halua kontrolloida sitä, kuinka bitit virtaavat netissä.