TAUSTAA
Yksityinen kopiointi ja hyvitys
Mitä valtion talousarviosta maksettava yksityisen kopioinnin hyvitys kattaa? Milloin hyvitystä voidaan periä yrityksille myytävistä tallennusvälineistä, ja mitä yksityisen kopioinnin poikkeus merkitsee suoratoistopalvelun käyttäjälle?
Hyvitys valtion talousarviossa
Valtion talousarviossa yksityisen kopioinnin hyvitys on teosten tekijöille ja muille oikeudenhaltijoille maksettava hyvitys siitä, että tekijänoikeudella suojatuista teoksista tehdään kopioita yksityiseen käyttöön. Valtiovarainministeriön julkaisemassa vuoden 2026 talousarviossa yksityisen kopioinnin hyvitys sisältyy kohtaan 41, jonka käyttöehdot ovat eduskunnan 19.12.2025 päivätyssä kirjelmässä EK 40/2025 vp. Tekijänoikeuslain (404/1961) mukaiseen hyvitykseen ja sen järjestämisestä aiheutuviin menoihin saa käyttää tästä määrärahasta yhteensä enintään 5 500 000 euroa.
Yksityisen kopioinnin hyvitys on osa käyttöoikeuskorvausten kolmen vuoden siirtomäärärahaa, jonka kokonaismäärä on 22 878 000 euroa. Talousarviossa kirjastokäytön korvauksiin ja niiden järjestämiseen saa käyttää samasta määrärahasta enintään 17 378 000 euroa. Tämä osuus kattaa suojattujen teosten lainaamisesta maksettavan korvauksen sekä e-kirjojen ja e-äänikirjojen kirjastokäytön korvauksen.
Tallennusvälineet yrityskäytössä
Euroopan unionin tuomioistuin tarkasteli 15.1.2026 antamassaan bluechip-ratkaisussa C-822/24 yritysasiakkaille myytävistä tallennusvälineistä perittävää hyvitystä. Kansallinen tuomioistuin pyysi ennakkoratkaisua siitä, salliko direktiivin 2001/29 yksityistä kopiointia koskeva säännös hyvityksen perimisen tällaisessa yritysmyynnissä. EU:n tuomioistuimen mukaan direktiivi sallii kansallisen säännön, jonka mukaan tallennusvälineen valmistaja, maahantuoja tai jälleenmyyjä voi joutua maksamaan hyvityksen myydessään kopiointiin soveltuvan tallennusvälineen elinkeinotoimintaa harjoittavalle loppuasiakkaalle.
Jos kyse on esimerkiksi yrityksen omien asiakirjojen varmuuskopioinnista, ratkaisun kannalta merkitystä on sillä, mitä toimittaja pystyy osoittamaan välineiden käytöstä. Ostajan asema yrityksenä ei itsessään riitä vapautukseen. Hyvityksestä vapautumisen perusteena voi olla toimittajan näyttö siitä, etteivät luonnolliset henkilöt tee välineillä kopioita yksityiseen käyttöön ilman suoraa tai välillistä kaupallista tarkoitusta. Jos yksityistä ja ei-kaupallista kopiointia on jonkin verran, vapautumisen perusteena voi olla myös näyttö siitä, että käyttö aiheuttaa oikeudenhaltijoille vain vähäistä vahinkoa.
EU:n tuomioistuin antoi kansallisen tuomioistuimen tarkistettavaksi, voiko maksuvelvollinen esittää tällaisen näytön ja vapautua maksusta. Jos näytön voi esittää vasta kaupan ja maksun jälkeen, kansallisen tuomioistuimen on tarkistettava, voiko maksuvelvollinen ainakin saada aiheettomasti maksamansa hyvityksen takaisin.
Suoratoisto ilman verkkoyhteyttä
Suoratoistopalvelun käyttäjä voi esimerkiksi pyytää palvelua tallentamaan kappaleen puhelimeen ennen matkaa, jolla verkkoyhteyttä ei ole käytettävissä. Euroopan unionin tuomioistuin käsitteli 16.4.2026 antamassaan ratkaisussa C-496/24 palveluntarjoajan käyttäjän pyynnöstä tekemää kopiota tekijänoikeudella suojatusta teoksesta.
Tuomioistuimen mukaan direktiivin 2001/29/EY 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan poikkeus yksityistä kopiointia varten ei kata tällaista kopiota, kun kaksi ehtoa täyttyy. Käyttäjä voi teknisesti käyttää tallennetta vain kyseisessä suoratoistopalvelussa, ja teoksen oikeudenhaltija säilyttää mahdollisuuden estää kopion saatavuuden.
Oikeudenhaltija säilytti teoksen hallinnan teknisten toimien avulla. Hän pystyi siten käyttämään oikeuttaan päättää teoksen saatavuudesta ja saattoi antaa suostumuksensa kopioiden valmistamiseen. Tuomioistuimen mukaan näistä kopioista ei siksi voitu katsoa aiheutuneen vahinkoa oikeudenhaltijalle.