HS-raadissa on tällä kertaa pohdittu perusteilla olevaa Piraattipuoluetta (katso myös Piraattiliiton uutinen aiheesta). Täytyy kiittää Helsingin Sanomia tärkeän aiheen esille ottamisesta, mutta toisaalta olen hieman harmissani ajankohdasta. Puolue on tosiaankin vasta suunnitteluasteella, eikä se ole vielä edes lyönyt lukkoon ajamiaan kantoja, saati esitellyt ja perustellut niitä julkisuudessa. Tämän takia valtaosalla HS-raadin jäsenistä olikin suuria väärinkäsityksiä siitä, miksi piraattipuoluetta tarvitaan ja mitkä ovat sen argumentit. Pelkät yksinkertaistetut teesit eivät välttämättä oikein avaudu asiaan perehtymättömälle. Näinpä myös tulokset olivat aika odotettuja, vain 19%:n ollessa sitä mieltä, että puolue on hyvällä asialla.

Valistusta siis tarvitaan, joten käyn tässä kootusti lävitse kommenteista poimimiani usein toistuneita väärinkäsityksiä ja vastaan niihin.

"Tekijänoikeus on omaisuutta" ja "piratismi on varastamista"

Nämä kaksi väitettä sopivat hyvin saman tarkastelun alle, sillä mikäli tekijänoikeus ei ole omaisuutta, sitä ei voi myöskään varastaa.

Tekijänoikeuden englanninkielinen termi 'copyright' kuvastaa sen luonnetta huomattavasti suomenkielistä termiä paremmin. Kyseessä on siis kopiointioikeus eli monopolioikeus tehdä teoksesta kopioita. Moni raadin jäsenistä ei tiennyt tätä, vaan oli siinä käsityksessä, että tekijänoikeus olisi jollain tavoin omistusoikeuteen verrattavissa.

Esimerkkejä:

Antti Alanen: "Tekijänoikeudet ovat kallisarvoisia. Omaisuuden suoja on perusoikeus. Tekijänoikeudet ovat korvaamattominta omaisuutta."
Taru Mäkelä: "Tämä ajattelu perustuu siihen, että taiteilijanretkuilla ei saisi olla oikeutta omaisuuteensa."

Immateriaalioikeudet, kuten esimerkiksi tekijänoikeudet ja patentit, ovat periaatteellisella tasolla täysin eri asia kuin omistusoikeus. Omistusoikeus koskee esineiden, rakennusten ja maa-alueiden kaltaisia fyysisiä kappaleita, kun taas immateriaalioikeudet ovat etuoikeuksia perusluonteeltaan aineettomien teosten tai ideoiden käyttämiseen ja kopioimiseen. Tekijänoikeus antaa omistajalleen oikeuden määrätä, kuka saa tehdä kopioita teoskappaleesta, ja patentti antaa omistajalleen oikeuden määrätä tietyn keksinnön kaupallisesta käytöstä.

Aineellisten ja aineettomien hyödykkeiden välinen perusero on helppo ymmärtää. Aineelliset hyödykkeet ovat taloustieteen termein niin sanotusti niukka resurssi. Jos yksi henkilö omistaa auton, niin toinen ei voi omistaa sitä samaan aikaan. Aineettomat hyödykkeet (tarkemmin sanottuna sellaiset, jotka on mahdollista esittää digitaalisessa muodossa, nollina ja ykkösinä) eivät sen sijaan ole niukkoja, vaan niitä voidaan kopioida lähes nollakustannuksilla kaikille, jotka niitä haluavat. Kun yksi musiikkikappale on tehty, se voidaan jakaa miljoonille ihmisille, ja he kaikki voivat kuunnella ja laulaa kappaletta samaan aikaan ilman minkäänlaista ristiriitaa. Sen sijaan miljoonat ihmiset eivät voi ajaa samaan aikaan samalla autolla.

Miksi sitten tekijänoikeudet ja patentit ovat olemassa? On katsottu, että taiteen ja tieteen syntymisen ja luovuuden edistämiseksi yhteiskunta voi antaa jäsenilleen erityisen taloudellisen kannustimen. Kun aineettoman hyödykkeen luojalla on määräaikainen monopolioikeus teoksen tai keksinnön käyttöön, hän voi ansaita rahaa joko valmistamalla ja myymällä itse teoksensa kopioita tai keksintöönsä perustuvia laitteita, tai hän voi yksinkertaisesti myydä monopolioikeutensa eteenpäin jollekin kiinnostuneelle kustantajalle tai valmistajalle. Tällaisen ansaintamahdollisuuden on uskottu kannustavan ihmisiä luomaan lisää uusia teoksia ja ideoita yhteiskunnan yleiseksi hyödyksi. On tärkeä ymmärtää, että immateriaalioikeuksien perusta on koko yhteiskunnan niistä saama hyöty: yhteiskunnan käyttöön nähdään syntyvän immateriaalioikeuksien ansiosta enemmän taidetta ja tiedettä kuin mitä muutoin syntyisi. Tämä tekijänoikeuden yhteiskunnallinen perusta näytti olevan monelta HS-raadin jäseneltä täysin hukassa. He viittasivat tekijänoikeuteen ikään kuin se olisi niin sanottu luonnollinen oikeus oman työn tuloksiin.

Esimerkki:

Jyrki Kiiskinen: "Piraattipuolue ei ole uskollinen julistuksilleen. Sen ohjelma ei painota yksilön oikeuksia omaan elämäänsä vaan toisten elämään, toisten oikeuksiin. Ei ole perusteltua vaatia, että jonkin ihmisryhmän pitäisi luopua oikeuksista työnsä tuloksiin, koska nykytekniikalla niitä on vaivatonta polkea."

On sinänsä tietenkin aivan ymmärrettävää, että jokainen yksilö haluaa enemmän oikeuksia itselleen, mukaan lukien oikeus kontrolloida omien aineettomien tuotosten käyttämistä. Asiaa on kuitenkin katsottava koko yhteiskunnan kannalta: mitä hyötyä on siitä, jos annamme yksilöille tällaisia oikeuksia? Ne varmasti ovat erittäin mukavia taiteilijoille ja keksijöille, mutta yksittäisten henkilöiden kontrollinhalu ei saisi ikinä olla peruste etuoikeuksille.

Helposti syntyvien väärinkäsitysten välttämiseksi selvennän vielä ylläolevaa: siitä, että yksilö on luonut jonkin aineettoman hyödykkeen, ei seuraa automaattisesti, että yksilöllä olisi oikeus kontrolloida sitä, miten muut ihmiset käyttävät kyseistä hyödykettä. Yhteiskunta voi kuitenkin antaa sopivaksi katsomakseen ajaksi tällaisen oikeuden, jos siitä katsotaan olevan yleistä hyötyä. Ajateltu hyöty on tässä tapauksessa tuotetun taiteen ja tieteen määrän lisääminen. Piraattiliike ei näe immateriaalioikeuksia käyttökelvottomana kannustimena, mutta katsoo monien immateriaalioikeuksien nykymuodossaan olevan lähes ajatellun tarkoituksensa vastaisia.

Koska niin moni raadin jäsenistä näki immateriaalioikeuksien olevan verrannollisia omistusoikeuteen, siitä luonnollisesti seurasi harhakäsitys, että luvaton kopiointi olisi varastamista.

Esimerkkejä:

Osmo Soininvaara: "Keskustella asiasta pitäisi, mutta tuota ohjelmaa ei voi toteuttaa. Yhtä hyvin pitäisi vaatia, että valintamyymälöissä käyvällä on oikeus olla avaamatta pulleaa kassiaan kassalla."
Juha Sihvola: "Tekijänoikeuksien loukkaaminen ja taiteilijoilta varastaminen ei ole eettisesti ansiokasta."
Antti Tuuri: "Varastamisen vastustamista ei kai tarvitse erityisesti perustella."
A.W. Yrjänä: "Miksei saman tien varkaiden puolue?"
Jaakko Heinimäki: "Piraattipuolue on, kuten nimikin ilmaisee, rosvojen asialla. Varastamisen kieltäminen epäilemättä rajoittaa rosvojen oikeuksia, mutta en oikein osaa pitää sitä epäkohtana."

Koska sivistyneiden aikuistenkin tuntuu olevan vaikea tajuta varastamisen ja luvattoman kopioinnin välistä eroa, tässä asia pähkinänkuoressa: kopiointi tarkoittaa sitä, että aineettomasta hyödykkeestä syntyy kopio. Eli syntyy toinen, identtinen hyödyke. Alkuperäinen kappale jää haltijalleen, ja kopion tehnyt henkilö saa ihan oman kappaleensa. Mitään ei ole varastettu, ainoastaan kopioitu, tyypillisesti alkuperäiskappaleen haltijan luvalla.

Sama asia konkreettisena esimerkkinä: oletetaan, että olen kävelyllä ja yhtäkkiä tunnen itseni hieman väsyneeksi, jolloin haluan jatkaa matkaani polkupyörällä päästäkseni määränpäähäni. Kaivan taskustani kopiosädepyssyni, osoitan sillä jonkun HS-raadin jäsenen polkupyörää, ja sädepyssyni tekee pyörästä minulle täydellisen kopion, jolla voin jatkaa matkaani tyytyväisenä. Meneekö tämä HS-raadin jäsen tapahtuneen jälkeen ilmoittamaan poliisille varastetusta polkupyörästään? Jos menee, poliisi varmaankin katsoo ilmoituksen tekijää kummastuneena eikä ymmärrä, mitä on varastettu, jos polkupyörä kerran on edelleen HS-raadin jäsenen hallussa.

Esimerkissä kuvattu kopiosädepyssy on vielä nykyaikana pelkkää unelmaa, mutta tekniikan kehitys on johtanut siihen, että me pystymme jo tekemään saman kaikelle digitaalisessa muodossa olevalle. Bittejä on helppo kopioida.

"Taiteilijoiden on saatava korvaus työstään"

Johtuen vääristyneestä näkökulmasta tekijänoikeuden perusluonteeseen, moni raadin jäsen näki tekijänoikeuden ensisijaisen tehtävän olevan taiteilijan toimeentulon turvaamisen. Taiteilijoiden toimeentulo on toki tärkeä kysymys, mutta se on vain johdannaiskysymys itse peruskysymyksestä, eli tekijänoikeuden antamasta kannustimesta luoda enemmän taidetta kuin muutoin syntyisi.

Esimerkkejä:

Minna Lindgren: "Taiteilijoiden on saatava korvaus työstään."
Juha Seppälä: "Teoksella on tekijänsä, joka tarvitsee työstään korvauksen."
Juha Vakkuri: "Tekijänoikeudet syntyvät tehdystä työstä, ja työstä – tästä niin kuin kaikesta muustakin työstä, vapaaehtoistyötä lukuun ottamatta – tulee maksaa asiallinen korvaus."
Maria Antas: "Kivaahan olisi, jos kuluttajat saisivat "kuluttaa" ja nauttia ilmaiseksi, mutta kun elämä tunnetusti maksaa sekä rahaa että vaivaa, niin maksakaamme iloisesti muusikoille, kirjailijoille, elokuvantekijöille korvauksen omaperäisistä teoksistaan!"

On tärkeää ymmärtää, ettei tekijänoikeuksien puute ole mikään este ansaita rahaa immateriaalihyödykkeillä. Piraattiliike ei myöskään millään tapaa halua estää rahan siirtymistä kuluttajilta tekijöille. Tekijänoikeus on vain yksi tapa saada rahaa, joskin se on helppokäyttöisyytensä vuoksi nykyään yleisessä käytössä. Teknologisen kehityksen myötä tekijänoikeus on kuitenkin nopeasti saavuttamassa ne rajat, joiden sisällä se voi järkevästi toimia. Mitä laajemmalla netti leviää ja mitä helpommaksi globaali informaation levittäminen tulee tavallisille ihmisille, sitä vaikeammaksi käy perinteisen tekijänoikeusjärjestelmän ylläpitäminen. Ongelmat ovat jo tänä päivänä varsin räikeitä. Tiedonsiirto- ja tallennusmahdollisuuksien kasvaessa on yhä hankalampaa kontrolloida, mitä kansalaiset tallentavat tietokoneilleen ja mitä he lähettävät toisilleen. Jos ei ole kontrollia siitä, kuka saa levittää ja pitää hallussaan tietynlaista informaatiota, on erittäin hankalaa myöskään ylläpitää tekijänoikeusjärjestelmää.

Riippumatta siitä, haluavatko taiteilijat, tieteilijät ja muut kulttuurin tuottajat tekijänoikeusjärjestelmän rapistumista vai eivät, se tulee tapahtumaan. Kyse on vääjäämättömästä kehityskulusta. Ja tätä ei todellakaan tule ottaa uhkauksena, vaan ystävällisenä neuvona! Sama tapahtuisi, vaikkei Piraattipuoluetta tai ylipäänsä piraattiliikettä olisi lainkaan ajamassa tekijänoikeusreformia ja kannustamassa ihmisiä vapaaseen kulttuurin jakamiseen. Ihmiset yksinkertaisesti pitävät uudesta tietoteknologiasta ja sen suomista hyödyistä, ja heitä on erittäin hankala estää käyttämästä sen kaikkia mahdollisuuksia. Tekijänoikeuksien toimeenpano digimaailmassa vaatisi lopulta kaikenkattavaa poliisivaltiota ja kansalaisten yksityisyyden suojan murtamista, johon tuskin kukaan on valmis menemään. Ja vaikka sellaiseen kauhuskenarioon päädyttäisiinkin, niin silti meneillään oleva kehitys tuskin pysähtyisi vaan ainoastaan hidastuisi.

Tämän vuoksi kaikkien niiden, jotka nyt ansaitsevat toimeentulonsa pääosin tekijänoikeusjärjestelmään nojaten, kannattaisi pikimmiten alkaa arvioimaan omaa liiketoimintamalliaan ja miettimään, kuinka sen voisi päivittää digiaikaan. Tekijänoikeuksilla voi ansaita vielä jonkin aikaa, mutta muutos saattaa tulla nopeammin kuin moni odottaakaan. Sujuva, joustava ja kivuton muutos olisi sekä kuluttajien että tuottajien etu, ja siksi siihen kannattaa alkaa varautumaan jo nyt.

Mistä rahaa sitten voisi tienata uudessa vapaan tiedonkulun maailmassa? Ensiksi on mietittävä sitä, mikä tekee kulttuurista, tai laajemmin informaatiosta, arvokasta. Esimerkiksi taiteessa se on elämys. Tietokoneen kovalevyllä oleva mp3-musiikkitiedosto ei ole itsessään juuri minkään arvoinen, koska sitä voi kopioida loputtomasti lähes nollakustannuksin. Se on pelkkä bittijono. Sen sijaan musiikin kuuntelija arvostaa sitä nautintoa, jonka hän saa kuullessaan kyseisen kappaleen. Jos kerran elämykset ovat arvokkaita ja bitit halpoja, on loogista keskittyä myymään elämyspalveluja eikä teoskappaleita kuten tähän asti on tehty. Elämykset itsessään eivät ole kopioitavissa, joten niistä kuluttajat ovat valmiita maksamaan.

Helppo kopioitavuus laskee teoskopioiden arvoa jatkuvasti lähemmäs nollaa, mutta tämä ei ole yksikäsitteisesti negatiivinen ilmiö kulttuurin tuottajan kannalta. Mikäli tuottajan liiketoimintamalli lähteekin siitä, että varsinainen myytävä asia ei olekaan itse helposti tehtävä kopio vaan jokin siihen liittyvä, ei-kopioitavissa oleva asia, niin vapaasti leviävistä kopioista tuleekin erittäin halpa tapa mainostaa. Jos teoksen saa nettiin, sitä voi levittää siellä jotakuinkin nollakustannuksilla vaikka kuinka paljon, ja mitä tunnetumpi sen tekijä on, sitä paremmat mahdollisuudet hänellä on löytää sellaisia kuluttajia, jotka ovat valmiita antamaan rahaa hänelle ei-kopioitavista oheistuotteista ja elämyksistä. Laajempi fanikanta mahdollistaa rahan saamisen, eikä enää välttämättä ole edes mielekästä pyrkiä saamaan rahaa kaikilta, jotka saavat tai hankkivat itselleen kopion tuotoksista.

Musiikin osalta ylläkuvatun logiikan mukaisesti bändi voisi antaa levyttämänsä musiikin vapaasti tarjolle nettiin. Mikäli se olisi hyvää ja ihmiset pitäisivät siitä, monet luonnollisesti haluaisivat nähdä bändin esiintymisen. Konserttisalia on hankala kopioida, joten rahaa tulisi lipputuloista. Sekä konserteissa että bändin kotisivuilla olisi helppo myydä t-paitoja ja muita aineellisia fanituotteita, joita ei myöskään voi kopioida. Perinteistä CD-myyntiäkään ei kannata kokonaan unohtaa, sillä moni käyttää edelleen CD-soitinta, ja vinyylilevytkin ovat taas nostamassa suosiotaan. CD:n ja vinyylin arvoa voi kohottaa esimerkiksi numeroinnilla ja aidolla signeerauksella. Silloin ostaja saa rahalleen vastineeksi jotain todella uniikkia, eikä pelkkää ilmaiseksi kopioitavaa musiikkia. Nettisivuilla voi tarjota myös lisäpalveluita, vaikkapa fan clubin jäsenyyttä, josta maksamalla saisi bändin tekemät uudet biisin kuunneltavikseen ennen kuin ne menevät julkiseen jakeluun.

Korostan, että ylläoleva esimerkki ei ole sellainen, jota kaikkien bändien pitäisi tästä lähtien alkaa noudattamaan. Se on vain esimerkki siitä ajattelutavasta, johon rahan ansaitseminen digitaaliaikakaudella kannattaa perustaa. Aineettoman ja aineellisen eli kopioitavan ja ei-kopioitavan hyödykkeen ero täytyy sisäistää. Liiketoiminnan pohjana on oltava näiden kahden elementin optimaalinen yhdistäminen. Aiempi esimerkki koski vain musiikkia, mutta sama logiikka pätee kaikkeen muuhunkin biteiksi muutettavissa olevaan. Käytännössä siis kaikkeen, mitä tekijänoikeus nykyään suojaa.

"Piraatit haluavat vain saada kaiken ilmaiseksi"

Mikäli joku rinnastaa tekijänoikeuden omistusoikeuteen, hänen on helppo päätyä ajattelemaan, että esimerkiksi vaatimus ei-kaupallisen tiedostojenjaon sallimisesta on vain halua saada kaikkea ilmaiseksi.

Esimerkkejä:

Antti Nylén: "Vastustettavana pidän kyllä nettipiratismiin liittyvää hourailua korkeista arvoista, kuten "vapaudesta". Moisilla iskusanoillahan perustellaan elokuvien, ohjelmien ja musiikin aivotonta rohmuamista pelkästään siitä ilosta, että kallista on ja ilmaiseksi saa."
Maija Vilkkumaa: "Sille, että musiikkia pitäisi saada ilmaiseksi, näyttää löytyvän mitä ihmeellisempiä perusteluita."
A.W. Yrjänä: "Lyhytnäköiset ja visioltaan kapeat ihmiset tahtovat sitkeästi hyödyntää toisten työtä ilmaiseksi."

Piraattien tavoitteena ei ensisijaisesti ole ilmainen, vaan vapaa kulttuuri. Englanninkielisessä maailmassa näiden kahden asian sotkeminen keskenään on yleistä, koska sana free tarkoittaa sekä ilmaista että vapaata. Eli kuten asia Lontoon murteella ilmaistaisiin, ei free as beer, vaan free as freedom. Tarkoituksena on siis saada kulttuuri vapaaksi kaikenlaisesta turhasta kontrollista, jotta se pääsisi puhkeamaan täyteen kukoistukseensa. Piraattien mielestä nykymuotoisista tekijänoikeuksista ja patenteista aiheutuu yhteiskunnalle enemmän haittaa kuin mikä niiden uuden kulttuurin luomista lisäävä kannustinvaikutus on. Koska ne ovat käyttömonopolioikeuksia, ne estävät ihmisiä nauttimasta kulttuurin tuotoksista optimaalisesti. Samoin patentit estävät hyödyllisten ideoiden leviämistä koko ihmiskunnan käyttöön. Taiteen ja tieteen arvo yhteiskunnalle muodostuu vasta niiden nauttimisesta ja käyttämisestä, ei pelkästään niiden olemassaolosta.

Väärinymmärrykset aineettomien ja aineellisten hyödykkeiden välisestä erosta saivat jotkut raatilaiset edelleen ajattelemaan, että piraatit haluavat saada myös kaikkea muuta ilmaiseksi.

Esimerkkejä:

Leena Lehtolainen: "On täysin käsittämätöntä, että tekijänoikeus on jonkinlainen kirosana. Samalla logiikalla voidaan vaatia ruokaa tai vaatteita ilmaiseksi kaupasta."
Tuomas Kyrö: "En epäile lainkaan etteikö lätinä jostain ilmaisesta keräisi kannattajia. Me menemme minne tahansa missä luvataan ilmainen grillimakkara, kahvikuppi tai hammastikun päähän painettu alatoopinpala. Pois tullaan uuden auton, kulmasohvan tai vatsalihaslaitteen kanssa."
Kaari Utrio: "Miksi pitäisi tuottaa taidetta ilmaiseksi ihmisille, joilla on varaa maksaa elämyksistään? Millä taiteilijat eläisivät, jos heidän pitäisi luovuttaa ilmaiseksi työnsä yleiseen käyttöön? Pitääkö muittenkin tehdä henkistä työtä ilmaiseksi? Opettajien? Ohjelmistosuunnittelijoiden? Projektipäälliköiden?"

Toivoisin lukijoille tulleen tässä vaiheessa jo selväksi, mikä ero on fyysisellä hyödykkeellä, kuten grillimakkaralla, ja aineettomalla hyödykkeellä, kuten musiikkikappaleella. Jos grillimakkaran tarjoaa jollekin ilmaiseksi, hän syö sen, eikä sitä enää ole. Ihmiskunta on yhtä grillimakkaraa köyhempi, mutta samalla hyvinvointi on kasvanut yhden täyttyneen vatsan verran. Jos makkaran sijaan tarjotaan musiikkikappale, ei sen kuunteleminen kuluta sitä lainkaan. Kappaleen ilmaiseksi saanut voi kopioida sen vaikka sadalle kaverilleen, ja he kaikki voivat nauttia siitä! Ihmiskunta ei ole yhtä musiikkikappaletta köyhempi, koska alkuperäinen ei kadonnut mihinkään, ja sen lisäksi hyvinvointi kasvoi sadan ihmisen kokeman kuuntelunautinnon verran.

Kysymyksen voi asettaa myös toisinpäin. Mitä jos grillimakkarat, tai ylipäätään kaikki ruoka olisi samalla tavalla kopioitavissa kuin musiikki? Yksi seuraus olisi ainakin varma: nälänhädät katoaisivat maailmasta. Kun jotain asiaa voidaan kopioida lähes nollakustannuksin kaikille, puute kyseisestä asiasta katoaa. Ruuan osalta tämä on varsin selvää. Edes tekijänoikeusteollisuus ei ole vielä ehtinyt kyseenalaistaa Jeesuksen etiikkaa, kun tämä ihaillulla ihmeteollaan kopioi viidestä leivästä ja kahdesta kalasta syötävää viidelle tuhannelle ihmiselle. Nyt meillä on mahdollisuus tehdä sama temppu kaiken digitaalisessa muodossa olevan kulttuurin osalta, ja tämä on jotain sellaista, mitä ihmiskunnalla ei ole varaa heittää hukkaan.

"Piratismi on liberalismia, kommunismia ja/tai anarkismia"

Piraattiliike on yhden asian liike, ja siksi on selvää, ettei se mahdu perinteiselle vasemmisto-oikeisto-akselille vaan on täysin sen ulkopuolella. Piratismin kannattajia löytyy joka puolelta poliittista karttaa. Ei ollutkaan yllätys, että HS-raadin jäsenet sijoittivat piratismin vähän minne sattuu.

Esimerkkejä:

Iivi Anna Masso: "...[Piraattipuolue] vaikuttaa myös eräänlaiselta anarkistijärjestöltä..."
A.W. Yrjänä: "...moinen ääriliberalistinen puuhailu..."
Jyrki Kiiskinen: "Piraattipuolue ajaa tiedon kommunismia..."

Ylläolevat esimerkit ovat siinä mielessä osuvia, että kyseiset kolme ideologista ryhmittymää ovat nähdäkseni eniten kritisoineet immateriaalioikeuksia. Lasken itse itseni lähinnä klassiseksi liberaaliksi, ja olenkin ammentanut huomattavan osan omasta tekijänoikeuskritiikistäni muilta liberaaleilta. Se tietenkin vaikuttaa muun muassa tässä tekstissä valittuihin argumentteihin ja perusteluihin - anarkisti tai kommunisti voisi perustella samoja asioita eri näkökulmista. Tämä ei kuitenkaan ole mielestäni piratismin heikkous vaan päinvastoin vahvuus, koska samaan lopputulokseen on mahdollista päätyä täysin erilaisista ideologioista ja filosofioista käsin. Tämä antaa vähintäänkin vahvan viitteen siitä, ettei immateriaalioikeuskritiikki ole täysin vailla pohjaa.

Koska liberaalin lähestymistavan perustelut tekijänoikeusreformille ovat minulle tutuimmat, kommentoin lyhyesti niihin kohdistettua kritiikkiä.

Esimerkkejä:

Anu Kantola: "Liberalismi on tunnetusti aate, joka taipuu moneen lähtöön. Yksilön oikeudet voi ajatella niinkin, että yksilöllä on oikeus määrätä oman työnsä tuloksista. Siltä kannalta yksilön immateriaalioikeuksien suojaaminen on tärkeä yksilön oikeuksia kannattavan liberaalin politiikan tavoite."
Iivi Anna Masso: "En rinnastaisi liikkeen ajamaa tekijänoikeuksien purkamista liberalismin yksilönoikeuksien puolustamiseen. Oikeus tiedon riittävään saantiin kuuluu sananvapauden piiriin, mutta oikeus toisten työn tulosten rajattomaan käyttöön ei todellakaan ole sama asia kuin "yksilön oikeus omaan elämäänsä"."

Liberalismiin kuuluu olennaisena osana yksityisomistuksen puolustus. Immateriaalioikeudet ovat ristiriidassa yksityisomistuksen kanssa, koska ne ovat valtion ylläpitämiä monopoleja teosten ja ideoiden käyttöön. Ne estävät ihmisiä käyttämästä omaisuuttaan siten kuin he itse parhaaksi kokisivat. Me emme saa täyttää omistamiemme tietokoneiden kovalevyjä tietynlaisilla bittijonoilla, koska ne sisältävät tekijänoikeuden suojaamia teoksia. Bittijonot kovalevyllä eivät aiheuta vahinkoa kenellekään, joten ne ovat selkeästi uhrittomia rikoksia, jollaisista liberaalit ovat kautta aikain pyrkineet pääsemään eroon. Samalla tavalla patentit estävät yrittäjiä käyttämästä tiettyjä ideoita tuottaakseen hyödykkeitä asiakkailleen. Vaikka tietyn idean käytöstä olisi hyötyä sekä yrittäjälle että asiakkaalle, se on kiellettyä, koska joku muu, aivan täysin heistä riippumaton henkilö, on ehtinyt käymään patenttitoimistossa ensin.

Patenttirikkomukset ovat periaatteessa helppoja havaita, koska patentti koskee vain kaupallista käyttöä. Tekijänoikeus sen sijaan koskee myös yksityisiä kansalaisia ja heidän välistä viestintäänsä. Kaikki informaatio, niin yksityiset rakkaudentunnustukset kuin tekijänoikeuksien suojaamat musiikkitiedostotkin, kulkevat netissä samanlaisina pieninä datapaketteina. Ainoa tapa, jolla lainvalvoja voi tarkastaa, onko sähköpostiviestissä liitteenä oleva mp3-tiedosto laillinen äänikirje rakastetulle vai laiton uusi hittikappale, on avata sähköpostini ja kuunnella tai muuten analysoida liitetiedosto. Vaarassa ovat paitsi omat intiimit valokuvamme ja viestimme, myös viestintämme lääkäreidemme ja asianajajiemme kanssa sekä yritysten liiketoiminnan salaisuudet. Liberaalit ovat perinteisesti vastustaneet tällaista ihmisten yksityisyyteen tunkeutumista.

"Yhden asian puolue on turha"

Tältä osin haluan korostaa, että kirjoitan tätä tekstiä puhtaasti yksityishenkilönä. En ole varma, lähdenkö Piraattipuolueen toimintaan mukaan vai pysyttelenkö sivustaseuraajana. Näin ollen tässä esitetty on puhtaasti omaa näkökulmaani puolueen toiminnasta ja strategiasta, eikä edusta millään tavoin sen virallista kantaa. Uskoisin kuitenkin puolueen päätyvän aika lähelle tässä esitettyjä kantoja, tai ainakin toivoisin niin.

Kommenteissa siis tuli esille useampaan otteeseen ihmettely siitä, miksi tällaista asiaa varten täytyy perustaa puolue. Sekin on aivan ymmärrettävää, koska suomalaisessa politiikassa ei ole nähty vielä mitään vastaavaa.

Esimerkkejä:

Minna Lindgren: "En vain pidä mielekkäinä fanaattisia yhden asian puolueita, olipa niiden asia joogalentäminen tai vapaa netti."
Silja Rantanen: "Piraattipuolueen ideologia on liian kapealla pohjalla. Rajaton informaatio ei riitä maailmankatsomukseksi. En haluaisi elää yhteiskunnassa, jossa eduskunnan toimivalta ja työskentely rajoittuisivat tekijänoikeuskysymyksiin."
Kari Enqvist: "Puolueen perustaminen pelkästään tekijänoikeuksien ja internetpiratismin varaan tuntuu liioitellulta."

Tarkoituksena ei olekaan pyrkiä vaikuttamaan kaikkiin asioihin. Piraattipuolueen strategiana on keskittää kaikki voimavaransa näiden tiettyjen asioiden ajamiseen, eli asettaa ne kaiken muun edelle. Mikään muu puolue Suomessa ei ole vielä tehnyt tällaista, joten menestyksen mahdollisuudet ovat iso kysymysmerkki. Vaikka Piratpartiet ei päässyt Ruotsissa viime vaaleissa eduskuntaan, se onnistui herättämään aiheesta todella paljon keskustelua ja sen kautta kääntämään monia perinteisten puolueiden kansanedustajia ja jäseniä omien tavoitteidensa puolelle. Pidän mahdollisena, että Suomessakaan puolue ei saa ikinä yhtään kansanedustajaa, mutta se ei tarkoita, etteikö puolue voisi onnistua tavoitteissaan, eli lähinnä immateriaalioikeuksien uudistamisessa sekä yksityisyydensuojan paremmassa turvaamisessa.

Vielä vastaus yhteen kysymykseen aiheesta:

Markku Ruotsila: "Tekijänoikeuksien puolesta toimiminen on toki tärkeä ja kannatettava asia, mutta tämä vaikuttaa kansalais- ja painostusjärjestön eikä puolueen työltä. Vai onko joku sitä mieltä, että tekijänoikeuksien suojelu on kaikkein tärkein asia maailmassa, jonka takia tarvitaan nyt jopa oma puolue?"

Kyllä. Sitä varten puolue tosiaankin perustetaan. Vaikka asiaa ei voikaan kutsua maailman tärkeimmäksi, suomalaisessa politiikassa se muodostuu koko ajan yhä tärkeämmäksi. Suurimmalla osalla suomalaisista on asiat suhteellisen hyvin. Aina löytyy toki valittamista, mutta suurinpiirtein kaikki saavat syödäkseen, asuvat suhteellisen hyvässä kämpässä ja saavat tarvitessaan suhteellisen hyvää terveydenhuoltoa. En tosiaankaan väitä, etteikö näistäkin asioista löytyisi korjattavaa, mutta perinteiset puolueet hoitavat näitä asioita joka tapauksessa omissa agendoissaan.

Sen sijaan poliitikoilta tuntuu puuttuvan tänä päivänä kokonaan käsitys siitä, mikä on tietoyhteiskunnan tulevaisuus. Tämä on osittain ikäkysymys. Nuoret ovat tottuneet nettiin olennaisena osana elämäänsä. He tietävät, miten se toimii ja miten se ei toimi. Sen sijaan monet vanhemmat ihmiset ovat lähes pihalla koko asiasta. Kansanedustajien korkean keski-iän ei tarvitsisi merkitä sitä, että he eivät tiedä mitään netistä, mutta valitettavasti asia kuitenkin on näin käytännössä. Hyvin harvalla kansanedustajalla on oikeasti käsitystä siitä, millaiset lait sopivat tietoyhteiskuntaan.

Tässä valossa ajatus Piraattipuolueesta ei enää tunnukaan kovin ihmeelliseltä. Tällaisen tietoyhteiskunnan pakottaville uudistuksille omistautuneen puolueen tarkoituksena on saada eduskuntaan mahdollisimman nopeasti käsitys siitä, mihin suuntaan tietoyhteiskuntaa pitäisi kehittää. Tai pikemminkin: mihin suuntaan tietoyhteiskunnan tulisi sallia kehittyä. Internet ei kaipaa juurikaan kontrollia, vaan se kukoistaa parhaiten ollessaan vapaa.

Miksi sitten puolue, eikä kansalais- ja painostusjärjestöä? Puolue mahdollisena poliittisen vallan välineenä ja äänten kerääjänä herättää paljon huomiota, ja se on erittäin tehokas tapa nostaa nämä asiat julkiseen debattiin. Puolueisiin sitoutumaton Piraattiliitto on puhunut immateriaalioikeuksista aktiivisesti jo puolitoista vuotta, eikä se ole olemassaolonsa aikana vielä kertaakaan saanut yhtä paljon julkisuutta kuin Piraattipuolue pelkällä perustamisilmoituksellaan. Tämä ennen kuin puolueen perustamiskokousta on edes pidetty! Piraattiliitto tulee edelleenkin jatkamaan toimintaansa vapaamuotoisena, kaikille avoimena nettiyhteisönä, joka valistaa lukijoitaan tärkeistä piratismiin liittyvistä asioista ja tarjoaa mahdollisuuden piraateille ympäri Suomen ja läpi poliittisen kartan löytää toisensa. Näen sekä Piraattipuolueen että Piraattiliiton olemassaolon tärkeinä suomalaiselle piraattiliikkeelle. Tarjolla on kaksi erilaista tapaa vaikuttaa asioihin, ja kukin voi valita mieleisensä tai kummatkin.

Loppusanat HS-raadille

Lopuksi haluaisin toivottaa HS-raadin jäsenet tervetulleeksi nykyaikaan! Kommenteistanne kävi selville, että varsin harva teistä on tietoinen tulevaisuuden kehityssuunnista tietoyhteiskunnan osalta. Muutosta ei kuitenkaan tarvitse pelätä, eikä siitä kannata suuttua. Ihmisyhteisöissä muutokset ovat väistämättömiä, ja Internet-aikakausi tuo mukanaan varsin suuren globaalin muutoksen, jota Suomikaan ei voi välttää. Uudet olosuhteet tuottavat luonnollisesti ongelmia niille, jotka ovat tottuneet elämään esimerkiksi tekijänoikeuksilla rahastaen. En kuitenkaan suosittele taistelemaan muutosta vastaan, sillä se on erittäin hankalaa ja varsin suurella todennäköisyydellä epäonnistuu. Sen sijaan kannattaa käyttää omat resurssinsa sopeutumiseen ja uusien avautuvien toimintamahdollisuuksien etsimiseen. Uskon, että monet niistä, jotka tänä päivänä vielä kavahtavat meneillään olevaa suurta muutosta, tulevat aikaa myöten hyväksymään ja jopa arvostamaan niitä asioita, joita piraatitkin arvostavat kamppaillessaan vapaamman digitaalisen maailman puolesta.

- Samuli Pahalahti
(Kirjoittaja on Piraattiliiton perustaja ja seurannut läheltä piraattiliikkeen kehittymistä Suomessa. Palautetta voi lähettää osoitteeseen samuli.pahalahti(at)piraattiliitto.org)

HUOM! Foorumipalautetta HS-raadin näkemyksistä ja Samuli Pahalahden niihin esittämistä kommenteista voi antaa täällä.