Levy-yhtiöiden kansainvälinen kattojärjestö IFPI (International Federation of the Phonographic Industry) on osana piratisminvastaista kampanjaansa julkaissut sivustollaan "10 epämiellyttävää totuutta" piratismista. Harva valveutunut kuluttaja suhtautuu kartellisoituneen ja esim. radioasemien lahjonnassa kunnostautuneen levyteollisuuden 'totuuksiin' enää vakavasti, mutta lobbausjärjestön lista on sen verran huvittava ja paljastava, että se ansaitsee hieman tarkemman analyysin.

IFPI:n listan kärjessä komeilee Pirate Bay, jonka järjestökin myöntää "tekijänoikeuksien vastaisen liikkeen" lippulaivaksi. IFPI ei tällä kertaa rohkene edes väittää Pirate Bayn toimintaa laittomaksi - ilmeisesti he ovat tietoisia Ruotsin poliisin epäonnistuneista yrityksistä löytää jotain rikollista Pirate Bayn palvelimilta. Niinpä pahin, mitä IFPI keksii sanoa Pirate Baysta, on se, että sivusto kerää "tuhansia euroja" mainostuloja vaikka harjoittaakin "retoriikkaa ilmaisen musiikin puolesta". Vertaisverkkokäyttäjille, jotka tietävät, että käytännössä kaikki torrentsivustot rahoittavat palvelin- ja tiedonsiirtokulujaan mainoksilla, IFPI:n mustamaalausyritys on suorastaan naurettava. Pikemminkin on ihailtava saavutus selvitä globaalin ja huipputehokkaan jakelujärjestelmän pyörittämisestä vain tuhansilla euroilla. Mikäli levyteollisuus itse ei pysty tai halua hoitaa jakeluaan yhtä edullisesti ja alentaa tuotteidensa hintoja merkittävästi tällä perusteella, on vain yhteiskunnan etu, että Pirate Bayn kaltaiset palvelut hoitavat jakelun. Miljoonat Pirate Bayn tyytyväiset asiakkaat tietävät myös, että palvelun kautta hankittu musiikki on todellakin ilmaista heille, kuten on ollut koko Pirate Bayn toiminnan ajan.

Toiseksi pahimmaksi piikiksi takalistossaan IFPI nimeää venäläisen AllofMP3.com-palvelun, jonka kauhistuttavuutta IFPI kuvaa sillä, että "yksikään IFPI:n jäsen ei ole lisensioinut musiikkiaan sille". Olisi mielenkiintoista tietää, millaisia sanktioita IFPI kohdistaisi jäsenyritykseensä, joka oikeasti uskaltaisi uhmata kartellin hinnoittelupolitiikkaa ja lisensioida musiikkiaan Allofmp3:lle paikallisten markkinoiden hintatasolla. IFPI toteaa myös, kuinka AllofMP3.com on joutumassa Venäjällä oikeustoimien kohteeksi - unohtaen mainita, että kyse on heidän omista oikeustoimistaan. Oikeustoimia ovat saaneet myös maistaa tuhannet yksityiset kansalaiset, joilta IFPI ja sen jäsenyritykset ovat kiristäneet mafiatyyliin suojelurahaa vertaisverkkokäytön perusteella. Erityisesti tällä alueella on kunnostautunut RIAA, mutta myös kotimainen TTVK on hyvää vauhtia opettelemassa käytäntöä.

Listan kolmas kohta on jo sen verran pateettinen, että sille voisi sekä itkeä että nauraa. "Järjestyneet rikollisliigat ja jopa terroristiryhmät rahoittavat toimintaansa ja pesevät rahaa väärennettyjen CD-levyjen myynnillä." IFPI ei perinteisen hämäyspolitiikkansa mukaisesti luonnollisestikaan tee mitään eroa toisaalta tuoteväärennösten kaupallisen valmistuksen ja jakelun ja toisaalta vertaisverkkokäyttäjien harjoittaman 'piratismin' välillä vaan niputtaa nämä kaksi täysin eri asiaa samalle listalle. IFPI:n kannalta harmittavasti ihmiset alkavat kuitenkin ymmärtää eron jo varsin hyvin, ja IFPI:n yritys assosioida vertaisverkoissa tapahtuva kulttuurin jakaminen rahanahneeseen rikollisuuteen tai peräti terrorismiin alkaa kuulostaa jo perin kuluneelta. Kulttuurin suora jakaminen kansalaisten kesken on myönteinen, yhteiskunnallisesti hyödyllinen ilmiö, joka kertoo lähinnä kansalaisten IT-taitojen kehittymisestä ja heidän kasvaneesta kiinnostuksestaan kulttuuriin. IFPI ei saa tehtyä vertaisverkkokäyttäjistä rikollisia tai terroristeja tällaisilla naiveilla rinnastuksilla.

Listan neljännessä kohdassa IFPI valittaa, kuinka "laittomat tiedostonjakajat" eivät välitä siitä, onko "tekijänoikeuksia rikkova teos", jota he jakavat, peräisin suurelta levy-yhtiöltä tai joltain indie-yhtiöltä. Argumentti on formuloitu varsin koomisesti, koska itse teokset syyllistyvät harvoin tekijänoikeusrikkomuksiin, pikemminkin niiden kopioiden levittäjät. Mutta ymmärtäkäämme kuitenkin hyvällä tahdolla mitä IFPI yrittää sanoa. Väite on sinällään useimmiten totta - musiikin keskivertokuluttajia ei juurikaan kiinnosta, mille levy-yhtiölle tietty artisti on tietyn kappaleen tai albumin levyttänyt. Miksi he olisivatkaan siitä kiinnostuneita? Heitä kiinnostaa itse musiikki ja itse artisti, aivan kuten tavallinen kirjaston käyttäjä etsii teoksia kirjailijan eikä kustantajan nimen perusteella. Se, minkä levy-yhtiön valikoimasta tietty tuote löytyy, on relevanttia musiikin kaupallisille jakelijoille, joiden on tiedettävä, mistä kyseistä tuotetta tilataan myyntiin. Vertaisverkoissa jaetaan kulttuuria, ei käydä kauppaa tuotteilla.

Listan viides kohta onkin sitten varsinainen tekopyhyyden huippu. "Levyteollisuuden vähentyneet voitot tarkoittavat sitä, että ns. underground-taiteilijoille on käytettävissä vähemmän riskirahaa, ja levy-yhtiöt ovat taipuvaisia investoimaan lähinnä Idols-voittajien kaltaisiin varmoihin tuotteisiin." Hiemankin musiikkiteollisuuden kehitystä seuranneet tietävät, että Idols-tähtiä julkaisevat suuret levy-yhtiöt eivät todellakaan ole se kanava, jonka kautta mielenkiintoinen underground-musiikki tulee maailmaan. Päinvastoin, suuren rahan levyteollisuus on kvartaalikapitalismin malli-ilmentymä siinä, kuinka se yrittää nopeasti ja kärsimättömästi satsata vain ja nimenomaan kaupallisesti varmoihin, yksinkertaisinta keskivertomakua miellyttäviin 'tuotteisiin', olivatpa niiden musiikilliset ansiot miten olemattomat tahansa. Suuret levy-yhtiöt eivät enää 'kehitä' artistejaan musikaalisesti; sen sijaan ne tuotteistavat ja brändäävät artistejaan käyttökelpoisiksi ikoneiksi omaan markkinointi- ja rahantekokoneistoonsa. Kokeilevamman ja kunnianhimoisemman musiikin tuottaminen ja jakelu on jo vuosia sitten siirtynyt pienille levymerkeille ja osin täysin epäkaupalliseen ympäristöön, kuten ilmaiseksi musiikkiaan jakelevin netlabeleihin.

Kohdassa kuusi IFPI syyttää palveluntarjoajia siitä, kuinka nämä laajakaistaliittymiä markkinoidessaan mainitsevat mahdollisuuden ladata musiikkia. IFPI:n mielestä tämä on väärin, koska laajakaista antaa ihmisille mahdollisuuden tekijänoikeuksien laajamittaiseen rikkomiseen. Tämänkin argumentin logiikka on suorastaan säälittävää. On totta, että laajakaistaliittymä antaa mahdollisuuden ladata lähes rajattomasti ilmaista musiikkia, mutta tuon musiikin ei suinkaan tarvitse olla 'laitonta' eli IFPI:n jäsenjärjestöjen tekijänoikeussalkkuihin kuuluvaa. Netissä on tarjolla valtavia määriä täysin laillisesti ja ilmaiseksi ladattavaa musiikkia, eivätkä palveluntarjoajat mainosta mahdollisuutta ladata 'laitonta' musiikkia - he puhuvat vain musiikista. Esimerkkeinä erittäin suosituista sivustoista, joita voi kuunnella ja ladata mielin määrin hyvää, ilmaista musiikkia ovat suomalainen Mikseri.net, ranskalainen Jamendo ja kansainvälinen Internet Archive. Erityisesti kokeilevamman ja epäkaupallisemman musiikin ystäville nämä sivustot ovat todellisia aarreaittoja, joten palveluntarjoajat tekevät aivan oikein mainostaessaan mahdollisuutta musiikin lataamiseen netistä. Ei ole palveluntarjoajan vika, jos heidän asiakkaansa lataavat myös 'laitonta' musiikkia laillisen ohella.

IFPI:n seitsemäs 'totuus' on se, että "tekijänoikeuksien vastainen liike" ei luo työpaikkoja, vienti- ja verotuloja eikä taloudellista kasvua. Tämä väite on täyttä puppua. Vertaisverkot ovat todennäköisesti merkittävin yksittäinen tekijä laajakaistapalvelujen kasvaneen suosion takana. Kaupalliset paljon kaistanleveyttä käyttävät nettipalvelut tulivat kuvaan vasta vuosia sen jälkeen, kun vertaisverkkokäyttäjät olivat alkaneet investoida nopeampiin liittymiin saadakseen ladattua musiikkinsa ja elokuvansa siedettävällä nopeudella. Vertaisverkkojen keskeiseen rooliin alan moottorina viittaavat myös tutkimukset, joiden mukaan p2p-liikenne kuluttaa jopa yli puolet koko Internetin kapasiteetista. Eli vertaisverkot ja piratismi tuovat todellista rahaa ja luovat todellisia työpaikkoja paitsi palveluntarjoajille myös tiedonsiirtoteknologian valmistajille ja sen asentajille. Samoin piratismi on taatusti erittäin tuottoisaa kovalevyjen ja muiden tallennusmedioiden valmistajille, ja jossain määrin myös tietokoneiden, taulutelevisioiden ja äänentoistolaitteiden valmistajille innokkaiden musiikki- ja elokuvapiraattien kasvattaessa tietokoneidensa suorituskykyä ja parantaessa äänentoistonsa ja kotiteattereidensa laatua. Eli lisää rahaa ja teollisia työpaikkoja laite- ja mediavalmistajille sekä näiden jälleenmyyntiketjuihin. Taloudellista kasvua ja vienti- ja verotuloja - vaikkei välttämättä IFPI:n edustamille yrityksille.

Kahdeksas IFPI:n dramaattinen paljastus on se, että piratismi ei ole vain köyhien harrastus vaan että esimerkiksi Kiinassa keskituloiset ja rikkaat ostavat piraattituotteita jopa köyhiä enemmän. Kuinka yllättävää. Mahtaisiko syynä olla esimerkiksi se, että varakkaammilla ihmisillä on ylipäänsä enemmän varaa ostaa maksullisia tuotteita, olivatpa ne 'piraatteja' tai 'virallisia'. Toinen hyvä syy voisi olla se, että piraattituotteet on hinnoiteltu edes jollain tavalla järkevästi suhteessa paikalliseen palkkatasoon, ja rikaskin voi ostaa mieluummin halpaa kuin kallista. Kolmas hyvä syy voisi olla se, että valtaosaa uusista länsimaisista elokuvista tai levyistä ei ole Kiinassa edes myynnissä virallisina versioina, joten piraattituotteet ovat kyseisistä kulttuurin osa-alueista kiinnostuneille kiinalaisille ainoa todellinen vaihtoehto.

Yhdeksäntenä totuutenaan IFPI osaa kertoa, että suurin osa ihmisistä tietää että on "väärin" jakaa tekijänoikeuksin suojattuja tiedostoja mutta he eivät lopeta tiedostojen jakamista ennen kuin laki pakottaa heidät siihen. IFPI jopa mainitsee (lähdettä antamatta) jonkin australialaisen jäsenjärjestönsä MIPI:n tekemän tutkimuksen, jonka kaiketi pitäisi todistaa tämä moraalipsykologinen väittämä. Voimme kuvitella, että mainittu tutkimus on tieteellisyydessään vähintään samaa luokkaa oman TTVK:mme 'tutkimuksien' kanssa. Tämän toteamuksen osalta voimme valistaa IFPI:ä sillä ilahduttavalla tiedolla, että yhä suurempi osa ihmisistä ei näe enää mitään väärää tekijänoikeuksin suojatun materiaalin ei-kaupallisessa jakamisessa, eikä myöskään ole lopettanut tiedostojen jakamista huolimatta IFPI:n pelottelukampanjoista. Sen sijaan ihmiset ovat alkaneet nähdä yhä enemmän moraalisia ongelmia RIAA:n ja IFPI:n kaltaisesten organisaatioiden toimintatavoissa. Esimerkiksi suojelurahojen mafiatyylinen kiristäminen puolustuskyvyttömiltä yksityishenkilöiltä on asia, joka ei herätä ihmisissä suurta sympatiaa. Ihmiset ovat myös alkaneet ymmärtää, että 'laiton' ja 'moraalisesti väärä' eivät ole aina synonyymejä. IFPI saa syyttää pitkälle itseään ja omaa lobbaustoimintaansa tästä valitettavasta lain ja moraalin välisestä erkanemisesta ihmisten mielissä. Yllättävän moni suomalainenkin on kuullut 'Lex Karpelasta' ja näkee sen esimerkkinä siitä, kuinka IFPI ja sen kumppanit korruptoivat demokratiaa ja lainsäädäntöä. Liekö siksi ex-kulttuuriministeri Karpela/Saarela menettänyt yli 13.000 äänestäjää eduskuntavaalien välillä?

Viimeisenä kitkeränä väitteenään IFPI toteaa, että "vertaisverkot eivät ole ympäristö, josta ihmiset löytävät uutta musiikkia. Ihmiset jakavat vertaisverkoissa eniten suosittua musiikkia." Suositulla musiikilla on taipumus olla suosittua eri medioissa, joten sinänsä ei ole mikään ihme, jos vertaisverkoissa virtaa paljon esimerkiksi listahittejä. Mutta päinvastoin kuin IFPI väittää, vertaisverkot ovat myös tärkeitä kanavia uuden musiikin löytämiselle - ne kun pystyvät toteuttamaan molempia funktioita ongelmitta samanaikaisesti. Pirate Bayn kautta jaellaan sekä listahittejä, uusia julkaisuja että vanhoja harvinaisuuksia. Jamendo käyttää torrent- ja ed2k-vertaisverkkoja omien albumiensa levitykseen, ja siellä ei todellakaan ole kysymys IFPI:n listahiteistä. Soulseek on jo vuosia ollut hyvässä maineessa nimenomaan harvinaisemman ja kaupallisista kanavista huonosti löytyvän musiikin löytöpaikkana.

Yleisvaikutelmaksi IFPI:n 'kymmenestä epämiellyttävästä totuudesta' jää se, että levyteollisuuden korkeimmalta kattojärjestöltä alkavat loppua asialliset argumentit piratisminvastaisessa taistelussa. Suurin osa IFPI:n 'totuuksista' on selviä tarkoitushakuisia valheita, jotka eivät kestä pienintäkään kriittistä analyysia. Lisäksi järjestö yrittää yhä edelleen hämmentää ihmisiä sotkemalla kaupallisen piratismin ja vertaisverkkojakamisen toisiinsa - tämä asiaton rinnastus ja siihen liittyvät rikollisuus- ja terrorismivihjailut alkavat jo maistua ihmisten älykkyyden aliarvioimiselta.