Ruotsin maltillisen kokoomuksen kansanedustaja Karl Sigfrid haastaa puolueensa pääministerin Fredrik Reinfeldtin pitämään viime syksyn eduskuntavaalien alla antamansa vaalilupauksen ja olemaan kriminalisoimatta kokonaista tiedostoja jakavaa nuorisosukupolvea. Sigfridin Dagens Nyheterissä julkaisema laaja debattikirjoitus on täyttä ja tiukkaa asiaa, joka enteilee p2p-keskustelun kuumenemista Ruotsissa. Kirjoituksen taustalla on Ruotsissa eduskuntakäsittelyyn tuleva lakiehdotus, joka antaisi Ruotsin tekijänoikeustahoille samankaltaiset poliisivaltuudet todisteiden keräämiseen ja vertaisverkkokäyttäjien henkilöllisyyden selvittämiseen, jotka Lex Karpela antoi Suomessa Teostolle ja vastaaville tekijänoikeusjärjestöille. Kuten aiemmin uutisoimme, Suomessa nettikäyttäjien yksityisyydensuoja ja oikeusturva on tänä päivänä skandaalimaisesti murrettavissa Teoston itse toimittamien heppoisten kuvaruututodisteiden avulla, ja Karl Sigfrid haluaisi estää saman tragedian tapahtumisen ruotsalaisille.

Sigfrid viittaa kirjoituksessaan Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen julkisasiamiehen Juliane Kokottin äskettäiseen suositukseen, jonka mukaan palveluntarjoajien tulee saada suojella asiakkaidensa yksityisyydensuojaa ja pidättäytyä paljastamasta asiakkaidensa henkilötietoja siviilijuttujen kantajille. Mikäli tuomioistuin hyväksyy suosituksen myöhemmin tänä vuonna omana kantanaan, sillä tule olemaan suuri vaikutus p2p-oikeusjuttuihin, joita tekijänoikeusteollisuus tehtailee Euroopassa tuhatmäärin joka vuosi. EU-valtioilla on kuitenkin mahdollisuus heikentää nettikäyttäjien yksityisyydensuojaa kansallisen lainsäädäntönsä kautta, ja juuri näin Suomessa tapahtui Lex Karpelan yhteydessä.

Ruotsin eduskuntapuolueilla ja erityisesti suuren vaalivoiton saaneella maltillisella kokoomuksella on nyt edessään totuuden hetki. Viime syksyn eduskuntavaalien alla Piratpartietin aiheuttamassa poliittisessa paineessa nykyinen pääministeri antoi televisiohaastattelussa selvän lupauksen olla kriminalisoimatta maan nuorisosukupolvea tiedostojen jakamisesta. "Maan oikeusviranomaisilla on parempaakin tekemistä", tuleva pääministeri sanoi. Nyt sama mies on puolueineen ajamassa maahan lakia, jolla tekijänoikeustahot pääsisivät ahdistelemaan tiedostojen jakajia paljon entistä helpommin. Sigfrid ei tällaista takinkääntöä suvaitse. "Sen sijaan että antaisimme levy-yhtiöiden haastaa oikeuteen joka toisen ruotsalaisen teini-ikäisen, meidän pitäisi lieventää nykyistä tekijänoikeuslakia ja laillistaa kaikki yksityiskäyttöön tapahtuva kopioiminen."

"Tekninen kehitys on ajanut ohitse tekijänoikeuksista niiden nykymuodossa", Sigfrid toteaa. "Myymälöiden ja postin kautta tapahtuva CD- ja DVD-levyjen myyminen on korvautumassa moderneilla tiedostojen jakamisen tekniikoilla. Levyteollisuuden kuihtuminen on tosiasia, jota ei voi eikä edes pidä yrittää estää. Yritys lopettaa tiedostojen jakaminen lainsäädännön avulla levyteollisuuden pelastamiseksi on sama kuin yrittäisi kieltää autot lailla hevoskärryteollisuuden pelastamiseksi."

Sigfrid toteaa edelleen, että kansalaisten oikeuksia pitäisi rajoittaa lainsäädännöllä vain, mikäli rajoitukset ovat sopusoinnussa yleisen oikeustajun kanssa. Sitä eivät nykyisen tekijänoikeuslain rajoitukset ole. "Ajatus siitä, että levyteollisuus saisi itselleen erityisoikeuden ruotsalaisten nettikäyttäjien henkilötietojen selvittämiseksi, on omituinen", hän sanoo. "SOM-instituutin tutkimuksen mukaan vain neljännes ruotsalaisista kannattaa tekijänoikeuslakia sen nykymuodossa. 44 prosenttia olisi valmis laillistamaan kaiken tiedostojen jakamisen. Ja nuorempien kansalaisten joukossa - joille musiikin ja elokuvien nettilataaminen on ollut jokapäiväinen itsestäänselvyys lapsuudesta lähtien - ei löydy käytännössä enää ketään, kuka kannattaisi tiedostojen jakamisen kieltävää lakia."

Sigfrid osoittaa perehtyneisyytensä asiaan analysoimalla aineellisen ja aineettoman omaisuuden perustavaa laatua olevaa erilaisuutta. "Omistusoikeus on käytäntö, joka auttaa meitä päättämään, kenellä on oikeus luonteeltaan rajallisiin resursseihin. Tekijänoikeus muistuttaa omistusoikeutta siinä, että se lankeaa teoksen tekijälle, mutta siihen yhtäläisyydet loppuvatkin. Päinvastoin kuin fyysisiä esineitä, digitaalista tiedostoa voidaan kopioida rajattoman monta kertaa ilman että kukaan menettää omistusoikeuttaan. Kysymyksessä ei siten ole omistusoikeus vaan oikeus määrätä, kuinka digitaalista teosta saadaan käyttää." Hän huomauttaa myös, kuinka monet merkittävät vapaan markkinatalouden ideologit - kuten nobel-palkitut taloustieteilijät Milton Friedman ja Friedrich August von Hayek - ovat kritisoineet tekijänoikeuksia vapaan markkinatalouden kannalta haitallisina luomuksina. Esimerkiksi Friedman luonnehtii tekijänoikeuksia monopoleiksi, jotka pienentävät tuotteiden tarjontaa alle optimaalisen tason - toisin sanoen pitävät yllä keinotekoista niukkuutta. Friedmanin mielestä tekijänoikeuksia ja niistä seuraavia kieltoja voidaankin lähinnä pitää sananvapauden rajoituksina.