EFFI:n Kai Puolamäki käy laajassa blogimerkinnässään lävitse sitä aktiivista ja laajamittaista kampanjointia, jolla valtio ja eri yksityiset edunsaajatahot - kuten tekijänoikeusteollisuus - yrittävät kuristaa kansalaisten sähköisiä oikeuksia. "Sähköisillä oikeuksilla ei mene Suomessa hyvin", Puolamäki toteaa heti alkuun. Suomessa aikaansaadut yksityisyydensuojan heikennykset näkyvät jo tilannetta kansainvälisesti seuraavan Privacy Internationalin vertailussa, jossa Suomen väri on vaihtunut keltaisesta punaiseksi. Selkokielellä tämä tarkoittaa "systemaattista epäonnistumista yksityisyyden suojamekanismien ylläpidossa".

"Eduskunta käsittelee isovelilakiesitystä, joka velvoittaisi palveluntarjoajat tallentamaan tiedot kaikesta sähköpostiviestinnästä vuodeksi", Puolamäki jatkaa synkkää raporttiaan. "EU:lle riittäisi puoli vuotta, mutta Suomessa halutaan 'varmuuden vuoksi' tallettaa tiedot vuodeksi. Valmistelussa on myös urkintalakiesitys, joka sallisi työnantajien seurata työntekijöidensä sähköpostiliikennettä. Pahimmassa tapauksessa esimerkiksi Soneran taannoisesta teleurkinnasta tulisi ihan hyväksyttävää toimintaa."

"Sähköistä äänestämistä ollaan myös lanseeraamassa vauhdilla. Vuosisadan luotettavasti ja tehokkaasti palvellutta äänestysjärjestelmää ollaan korvaamassa sähköisellä systeemillä, joka pahimmassa tapauksessa mahdollistaa laajamittaisen vaalivilpin. Suomessahan tilanne ei koskaan voisi olla sellainen kuin Venäjällä tai Keniassa, eihän?", Puolamäki kysyy ironisesti. "Järjestelmästä vastaamaan oikeusministeriö on palkannut yrityksen, joka ei vuoden yrittämisen jälkeen ole saanut edes eduskunnan 199:n äänen laskua toimimaan oikein. Toivottavasti kahden miljoonan äänen laskeminen on helpompi urakka. Ikävä puoli Suomeen ehdotetussa sähköisessä vaalijärjestelmässä on, että pitää vain luottaa siihen, että laskenta meni oikein; mitään sähköisestä järjestelmästä riippumatonta varmennusta (kuten Effin ehdottamaa paperivarmistusta) ei ole."

Sitten tullaan Suomen surullisenkuuluisaan lapsipornosuodattimeen, jonka ex-ministeri Susanna Huovinen ajoi lävitse lastensuojelun hurskaalla varjolla helppoja ääniä kerätäkseen, vaikka hintana oli perustuslain vastainen ennakkosensuuri. Puolamäki toteaa, että kaikki kriitikkojen suodattimesta etukäteen esittämät epäilyt ovat käyneet toteen, ja että itse nimellisen tarkoituksensa eli lapsipornon suodattamisen suhteen suodatin on osoittautunut farssiksi. "Suodatin on helppo kiertää. Ei tarvitse kuin käyttää jotain muuta kuin oman Internet-palveluntarjoajansa nimipalvelinta. Lapsipornoa ei sitä paitsi edes yleensä jaella avoimilta webbisivuilta, jollaisiin suodatus voisi edes periaatteessa vaikuttaa. Suodatuslistan sisältö on osin vuotanut julkisuuteen - se siitä salaisuudesta. On paljastunut, että suurin osa suodatetuista sivustoista on ihan tavallista laillista pornoa. Yksi virkamies päättää, mitä nettisivuja suomalaisille ei saa näyttää. Salainen suodatuslista sisältää lähinnä laillisia sivuja, eikä sille näköjään voida tehdä yhtään mitään. Loistava järjestelmä kaikenlaisen materiaalin sensurointiin. Itse lapsipornosivuihin listalle ei ole tietenkään ollut mitään vaikutusta", Puolamäki suomii ministeri Huovisen ja Suomen tekopyhän eduskunnan aikaansaannosta.

Puolamäki ei edes kutsu suodatinta lapsipornosuodattimeksi vaan puhuu siitä paljon oikeammalla nimellä eli valtiollisena nettisuodattimena. Kuten EFFI, Piraattiliitto ja monet muut tahot ovat ennustaneet, on vain ajan kysymys, koska valmiiksi pystytettyä sensuurijärjestelmää alettaisiin hyödyntää muihin sensuuritarpeisiin. "Viime viikolla sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi raportin (PDF), jossa ennustetusti ehdotetaan nettipokerisivujen sensurointia Suomen valtiollisella nettisuodattimella", Puolamäki toteaa. "Nettipokeria halutaan suodattaa monesta syystä, joista pienin ei ole valtiollisen rahapelimonopolin suojeleminen. Taustalla lienevät myös sisäasiainministeriön arpajais- ja asehallintayksikön ja muiden samamielisten tsaarin ajoille ulottuvat perinteet: hallintoalamaisia pitää suojella heiltä itseltään ja kaikki, mikä ei ole erikseen sallittua, on kiellettyä. Jos ei muuten saada kiellettyä, niin sensuroidaan."

"Raportissa pyritään puuttumaan etärahapeleihin, erityisesti nettipokeriin. Raportti ehdottaa, että luottokorttiyhtiöitä kiellettäisiin maksujen välittäminen ulkomaisille nettipokerifirmoille. Toisaalta nettipokerifirmoja velvoitettaisiin palauttamaan peleissä hävityt rahat - optimistisesti toivoen, että Suomen laki jotenkin sitoisi ulkomaista elinkeinonharjoittajaa. Kolmanneksi ehdotetaan nettipokerisivujen sensurointia Suomen valtiollisella nettisuodattimella. Koska valtiollinen nettisuodatin on jo olemassa, ei nettipokeripalvelujen lisääminen sensuurilistalle tulisi raportin mukaan edes kalliiksi", Puolamäki kirjoittaa.

"Sensuuria perustellaan peliongelmien rajoittamisella. Keinot ovat järeät, kun otetaan huomioon, että selvitysten mukaan nettipokeria on viime toukokuussa julkaistujen lukujen mukaan pelannut vain 1-2% suomalaisista, joista valtaosalla ei ole peliongelmaa. Samana aikana 63% oli lotonnut ja 35% pelannut RAY:n rahapeliautomaateilla. Peliongelmista onkin lähinnä kiittäminen kotimaisia monopoleja, joita tälläkin kampanjalla ilmeisesti halutaan suojella. Raportti ratsastaa varsin ikävällä, mutta tutuksi tulleella, tavalla - lasten suojelulla. Ilmeisesti erityisesti halutaan suojella lapsia, joilla on luottokortti ja jotka siten voivat pelata nettipelejä."

"Raportin tiivistelmässä rahapelisensuuria perustellaan myös totutulla tavalla rahanpesulla. Nettiliikenteen sensurointi lienee ministeriön mielestä tehokkain mahdollinen tapa vastustaa rahanpesua. Ihmeellistä kyllä, terrorismista ei raportissa mainita sanallakaan. STM kutsuu nettipelejä 'laittomiksi'. Ulkomainen nettipokeripelipalvelu on kuitenkin täysin laillinen, kunhan palveluntarjoaja noudattaa kotimaansa lakeja, minkä Euroopan yhteisöjen tuomioistuin äskettäin vahvisti. Toivottavasti mikään pelifirma ei haasta ministeriötä oikeuteen kunnianloukkauksesta", Puolamäki päättää katsauksensa.