Piraattipuolueen meneillään oleva perustaminen Suomeen näyttää nostavan piratismin teemaa mukavasti esille myös maan valtamediassa. Maan ykköslehti Helsingin Sanomat oli antanut yli satapäiselle, lähinnä kulttuurin, median ja politiikan toimijoista koostuvalle 'intellektuelliraadilleen' pohdittavaksi kysymyksen, onko Piraattipuolue hyvällä asialla. Kysymys oli Suomen puitteissa hieman ennenaikainen, koska Piraattipuolue on vasta järjestäytymässä, eikä se ole tehnyt vielä minkäänlaisia virallisia ohjelmajulistuksia saatika kollektiivisia kannanottoja. Yhtä kaikki, HS-raadin reaktiot tähän Suomen puitteissa uuteen poliittiseen voimaan olivat kiinnostavia, sillä ne antavat jonkinlaista osviittaa siitä, millaisista lähtökohdista ja minkätasoisena laajempi piratismidebatti Suomessa tulee lähtemään liikkeelle. Ruotsissahan tätä debattia on ehditty käydä jo yli kolme vuotta, ja asiat ovat siellä ehtineet jo siihen pisteeseen, että vaatimus tiedostojen jakamisen laillistamisesta jakaa sisäisesti maan suurinta hallituspuoluetta maltillista kokoomusta.

Helsingin Sanomat itse otsikoi raadin 'tyrmänneen' Piraattipuolueen, mutta tätä otsikointia on kyllä pakko pitää hiukan outona itse galluptuloksen valossa. Se, että jopa 19% vastanneista näki Piraattipuolueen olevan hyvällä asialla, ei ole lainkaan hassumpi tulos piraattien kannalta - ottaen huomioon, että koko debatti ei ole vielä edes alkanut valtamediassa, ja että huomattava osa raatilaisista on luokiteltavissa tekijänoikeuksilla ansaitseviksi tahoiksi, joiden omat etujärjestöt ovat harjoittaneet aktiivista antipiratismipropagandaa jo vuosikausia.

Raatilaisten vastauksien joukosta löytyy jopa suoranaisia valopilkkuja. Esimerkiksi ohjaaja Eero-Tapio Vuori on selvästi ymmärtänyt, mistä on kysymys. "Piraattipuolue on parasta mitä Suomessa on tapahtunut pitkään aikaan", Vuori toteaa. "Piraattipuolue edustaa aidosti tämän päivän nuorisoa ja sitä mikä heille on tärkeää. Tietokoneiden kanssa kasvaneelle uudelle sukupolvelle on tärkeintä internet, vapaa tiedonvälitys ja sananvapaus. He ovat oppineet toimimaan tässä ympäristössä ja pitävät luonnollisena mm. tiedostojen jakamista keskenään. Eivätkä he näe siinä mitään moraalisia ongelmia että bitit liikkuvat verkossa. Ongelmia on lähinnä tekijänoikeusteollisuudella ja heidän lobbareillaan, jotka yrittävät tukahduttaa tätä vapaata tiedon- ja kulttuurivälitystä uusilla, entistä tiukemmilla laella, rangaistuksilla ja valvontakeinoilla." Vuori on myös hyvin tiedostanut sen ristiriidan, joka on demokratian kannalta olennaisten kansalaisoikeuksien ja tekijänoikeusteollisuuden vaatiman netin valvonnan välillä: "Richard Falkvinge on aivan oikeassa. Meidän pitää valita kumpi on tärkeämpää; sananvapaus, vapaa tiedonvälitys, kirjesalaisuus ja lähdesuoja – vai suuryrityksen taloudelliset intressit. Usein myös vedotaan siihen, että taiteilijat ovat vaarassa jäädä ilman toimeentuloa jos vapaa teosten kopiointi (ei-kaupallisessa) merkityksessä sallitaan, mutta tämä käsitys perustuu väärinkäsitykseen ja tekijänoikeusteollisuuden vailla tieteellisestä näyttöä oleviin 'tutkimustuloksiin'."

Kirjailija Sofi Oksanen, jonka piratismikommenteista uutisoimme muutama viikko sitten, näkee piratismin taiteilijoiden kannalta ambivalenttina ilmiönä, sekä uhkana että mahdollisuutena, ja vaikka hän itse katsookin ilmiötä kriittisesti eikä allekirjoita kaikkia piraattiliikkeen teesejä, toivottaa hän uuden puolueen tervetulleeksi Suomeen keskustelua herättämään. Kuvataiteilija Jani Leinonen ottaa puolestaan esille kulttuurin yhteisöllisen perusluonteen ja sen, kuinka nykyiset tekijänoikeuslait estävät kulttuurin uusiokäyttöä: "Kaikki immateriaalioikeuksia koskevat lait pitäisi ruotia perusteitaan myöten läpi. Immateriaalioikeuksista käydyssä keskustelussa on unohdettu, että ideat eivät synny tyhjästä. Mikään teksti tai kuva ei tarjoa kaikkien ymmärtämää ja välttämätöntä merkitystä. Ne toimivat vuorovaikutuksessa aiempiin ideoihin ja ovat yhteydessä todelliseen elämään, yksilöiden erilaisiin maailmankuviin ja tulkintatapoihin. Lain avulla pystytään yksityistämään idea yhdelle omistajalla ja vetämään tulkinnalle tiukat rajat riippumatta siitä, kuinka tuttu ja yleispätevä kuva on aikaisemmin ollut, kunhan sitä ei ole aikaisemmin rekisteröity."

Negatiivisten kannanottojen joukosta löytyi paljon tyypillisiä puhtaaseen tietämättömyyteen pohjautuvia kommentteja, mikä oli tässä debatin varhaisessa vaiheessa täysin odotettavaa. Joistain kommenteista oli luettavissa myös selvää eturyhmäajattelua ja jopa tietoista antipiratismipropagandaa, mikä taas selittyy raadin yleisellä koostumuksella. Itse kysymyksen esittelyn Helsingin Sanomat oli hoitanut asiallisen tasapuolisesti, ja kaiken kaikkiaan Piraattiliitto näkee positiivisena, että maan päälehti otti ajankohtaisen aiheen näinkin näyttävästi esille. Toivottavasti Helsingin Sanomien esimerkki rohkaisee myös muita medioita käsittelemään aihetta aktiivisesti omilla kanavillaan, niin että pääsemme vähitellen kuromaan kiinni henkistä välimatkaa naapurimaahamme Ruotsiin ja rakentamaan modernia tietoyhteiskuntaa uusista, kulttuurin ja tiedon kannalta vapaammista lähtökohdista.