Ruotsin kansa on tänään saanut seurata suorana lähetyksenä eduskunnan televisioidusta debattitilaisuudesta, kuinka maan porvarillinen allianssi on yrittänyt melko ontuvin argumentein perustella sitä, miksi se haluaa ankaran ryhmäkurin voimalla ajaa lävitse Lex Orwelliksi ristityn FRA-valvontalain, jonka on määrä antaa FRA:lle eli maan puolustusvoimien radiovastaavalle oikeus valvoa kaikkea maan rajat yrittävää sähköistä tietoliikennettä. Kritiikki lakia kohtaan on kasvanut viime viikkoina nopeaa tahtia ja levinnyt blogosfääristä valtamedian puolelle, ja tässä vaiheessa jo kadunmieskin tajuaa, mitä maan porvarihallitus on todella tekemässä. Kaikkia ruotsalaisia tullaan kohtelemaan potentiaalisina terroristeina, joiden puhelut ja sähköpostit voivat joutua koska tahansa viranomaisten tarkempaan syyniin vain siksi, että nämä sattuvat ystäviensä kanssa käyttämään varomattomasti jotain sanaa tai eksymään jollekin kotisivulle, joka laukaisee isonveljen kaikkea viestintää valvovan valvontakoneiston.

Ratkaiseva äänestys laista on siirretty debatin vuoksi huomisaamuun, ja tämän hetken suuri kysymys on se, löytyykö porvaripuolueiden kansanedustajien joukosta neljä rohkeaa yksilöä, jotka arvostavat äänestäjiensä tahtoa ja demokratian peruspilareina pidettyjä kirjesalaisuutta, yksityisyydensuojaa ja lehdistön lähdesuojaa enemmän kuin puolueidensa ryhmäkuria ja uskaltavat äänestää hallituksen lakiesitystä vastaan. Koko punavihreän opposition odotetaan äänestävän lakia vastaan, joten niukan enemmistön turvin hallitussa Ruotsissa tarvittaisiin vain neljä ei-ääntä hallituskoalition sisältä lain kaatamiseen.

Yksi tällainen rohkea poliitikko on löytynyt jo, ja hän on maltillisen kokoomuksen Karl Sigfrid. Hän on sama mies, jonka Ruotsin piraatit ehtivät jo aiemmin nimittää kunniapiraatikseen, koska hän onnistui synnyttämään puolueensa sisälle laajan tekijänoikeusreformia ja sen mukana tiedostojen jakamisen laillistamista vaativan kapinaliikkeen. Sigfrid vaatii tiedostojen jakamista lailliseksi samasta periaatteellisesta syystä, joka sai hänet vähitellen kääntymään myös FRA-lakia vastaan: yksityisyydensuoja on liian kallisarvoinen asia uhrattavaksi millään tekosyyllä.

"Kaikki viime päivinä lukemani asiaa koskevat sähköpostit, blogimerkinnät ja artikkelit ovat tehneet vaikutuksen myös minuun", Sigfrid kirjoittaa Politiggerbloggenin siteeraamassa puoluetovereilleen lähettämässä sähköpostissa. "Ei siksi, että sähköpostin määrä olisi itsessään jokin mitta argumentin laadulle vaan siksi, että se kertoo jotain niistä yhteiskunnallisista vaikutuksista, joita tällaisella järjestelmällä voi olla. Me tulemme näkemään, kuinka ihmiset muuttuvat varovaisiksi kaikkien nettikontaktiensa suhteen, kuinka he alkavat vältellä kotisivuja, joilla on arkaluontoista materiaalia. Me tulemme näkemään, kuinka whistle blowerit eivät enää uskalla lähettää yhteiskunnan kannalta tärkeää informaatiota uutistoimituksille, koska he ovat tietoisia siitä, että kaikki viestit kulkevat valtiollisen valvontasuodattimen lävitse. Riippumatta siitä, kuinka pieni osa kaikesta viestinnästä tarttuu suodattimeen ja tulee jonkun henkilön lukemaksi, ihmisille syntyy turvattomuuden tunne, joka johtaa itsesensuuriin. Minun omatuntoni ei salli minun ottavan osaa tällaisen järjestelmän pystyttämiseen."

Sigfrid tietää, että poikkeaminen puolueen virallisesta linjasta voi aiheuttaa hänelle monenlaisia ongelmia. "Tämä on luonnollisesti ongelmallista monestakin syystä", hän myöntää sähköpostissaan. "Ensinnäkin olen liikkeellä perin myöhään. Se johtuu siitä, että aivan viime päiviin saakka suunnittelin äänestää kyllä. Mutta mitä enemmän olen yrittänyt motivoida itseäni asian suhteen, sitä vaikeammaksi se on minulle tullut, ja lopulta päädyin siihen, että kyllä-ääni on minulle mahdoton. Kaiken tietoliikenteen seurantaan perustuvan valvontajärjestelmän estäminen on tärkeämpää kuin oma henkilökohtainen poliittinen tulevaisuuteni." Sigfridin rohkea kannanotto on saanut aikaan kansalaisten keskuudessa suoranaisen palautevyöryn, jossa ylistetään hänen siviilirohkeuttaan muutoin kovin periaatteettomiksi ja selkärangattomiksi osoittautuneiden porvaripoliitikkojen joukossa. "Me muistamme tämän", lupaa moni kiitollinen ruotsalainen äänestäjä Sigfridille.