Piraattiliitto seuraa jo toista kesää suurella kiinnostuksella ja huvittuneisuudella, mitä tilastollisia 'faktoja' tekijänoikeusteollisuuden ja tekijänoikeusjärjestöjen suomalainen lobbausorganisaatio Lyhty kaivaa tällä kertaa esille Taloustutkimuksen suorittamasta ja tieteellisesti täysin arvottomasta Tekijänoikeusbarometrin nimellä tunnetusta haastattelututkimuksesta. Viime kesänä oli tarpeen todistella päättäjille, että kansan raskaasti kritisoima ja opetusministeriön lakia valmistelleen virkamiehen Jukka Liedeksen jääviyden tutkintaan johtanut Lex Karpela oli kuin olikin vähentänyt piratismia. Tämä Lyhdyn omalla luovalla tilastotieteellään tarjoilema visio osoittautui kuitenkin puhtaaksi propagandaksi, mikä ei estänyt IFPI:ä kierrättämästä Suomessa hyväksi havaittuja tilastovalheita ruotsalaisten lainsäätäjien lobbaustyöhön.

Mikä on siis Lyhdyn huolellisesti valikoitu tilastollinen viesti kesällä 2008? Se on se, että joka kuudennessa suomalaisperheessä imutetaan piraattimediaa iloisesti netistä Lex Karpelan aiheuttamasta uhkasta huolimatta. Lyhty on siten tässä vaiheessa valmis tunnustamaan, että Suomen kansan keskuudessa on edelleen ainakin 640.000 tekijänoikeusrikollista. Piraattiliitto uskoo todellisen luvun olevan reilusti miljoonan paremman puolella johtuen siitä, että useimmat ihmiset eivät ole innokkaita tunnustamaan puhelimessa tuntemattomalle haastattelijalle tekemiään rikoksia - etenkin, kun alan lainsäädäntöä on vastikään kiristetty. Joka tapauksessa Lyhtyä voi onnitella orastavasta realismin tajusta, sillä onhan se implisiittisesti myöntänyt, että Lex Karpelalla ei onnistuttu kitkemään nettipiratismia Suomesta. Yhtä huonoja ovat olleet kokemukset tekijänoikeuslakien kiristämisestä muuallakin maailmassa. Ihmisten halu jakaa kulttuuria keskenään uuden teknologian avulla näyttää kertakaikkiaan olevan voimakkaampi vietti kuin tekijänoikeusteollisuuden sitä vastaan tuottamat pelotteet ja uhkaukset.

Siihen Lyhdyn orastava realismintaju sitten valitettavasti sammuukin. Sen sijaan että Lyhty näkisi tapahtuneen kansakunnan laajamittaisen, lähinnä vuosien 1919–1932 kieltolaista muistuttavan kriminalisoinnin perusteeksi tekijänoikeuslainsäädännön uudistamiselle, se haluaa edelleen jatkaa samalla vanhalla pelottelulinjalla ja perää nyt Ranskassa suunnitteilla olevaan kolmesta poikki -malliin vedoten oman pelottelunsa avuksi myös suomalaisia palveluntarjoajia. Ensinnäkin Lyhty vaatii, että palveluntarjoajat lähettäisivät tekijänoikeusteollisuuden niin pyytäessä asiakkailleen varoituksen siitä, että näiden liittymästä harjoitetaan nettipiratismia. Ja mikäli varoitus ei tehoaisi, Lyhdyn mielestä palveluntarjoajien tulisi sulkea piratismia harjoittavilta asiakkaaltaan näiden nettiliittymät.

Siihen loppuisi perheenjäsenten mahdollinen etätyö yrityksissä, pankkiasioiden hoito ja kaikki moderni sähköinen yhteydenpito ulkomaailmaan - riippumatta siitä, kuka perheenjäsen tai perheen tuttavapiiriin kuuluva henkilö oli mahdollisesti piratismia harjoittanut, ja riippumatta siitä, sattuivatko tekijänoikeusteollisuuden palveluntarjojalle toimittamat 'todisteet' ylipäänsä olemaan todellisuuspohjaisia. Näiden todisteiden laatu on nimittäin todettu äskettäisessä tutkimuksessa suorastaan ala-arvoiseksi. EU-parlamentti on jo ennättänyt torjua presidentti Sarkozyn Ranskassa ajaman 'kolmesta poikki' -ajatuksen moderniin tietoyhteiskuntaan sopimattomana, mutta Lyhty näyttää edelleen pitävän hyvänä ajatuksena kollektiivista rangaistusta, jolla kokonaiset perheet suljetaan pois tietoyhteiskunnasta nettipiratismin tekijänoikeusteollisuudelle aiheuttamien hypoteettisten tappioiden vuoksi. Yksityisyydensuojan ja sananvapauden kaltaiset ihmisoikeudet ovat olleet halpaa tavaraa kansainväliselle tekijänoikeuslobbylle sen piraattijahdissa, ja sitä ne näyttävät olevan myös suomalaiselle tekijänoikeusteollisuudelle.

Suomalaiset palveluntarjoajat vaikuttavat lähinnä vaivautuneilta Lyhdyn vaatimusten suhteen. Johtava lakimies Anne Vainio Elisasta toteaa Verkkouutisille, ettei operaattori voi toimia asiakkaan viestinnän valvojana. "Operaattorin rooliin ei kuulu rajanvedon tekeminen siitä, mikä on laillista ja mikä laitonta", Vainio sanoo. Hän näkee alan yritysten voivan suostua osallistumaan lähinnä yleiseen piratismia koskevaan tiedotukseen. Siinäkin Vainio jättäisi päävastuun tekijänoikeuksien haltijoille. Palveluntarjoajien innottomuus on ymmärrettävää, sillä he ovat hyvin tietoisia siitä, että nettipiratismi on ollut kenties tärkein kotitalouksien laajakaistaliittymien käyttöönoton ja päivittämisen kasvutekijä. Tätä totuutta alan kaupallisilla toimijoilla ei vain ole lupa sanoa ääneen nykyisten, kulttuurin kansalaisjakamiseen vihamielisesti suhtautuvien tekijänoikeuslakien vallitessa.