Ruotsin hallitus antoi oman IPRED-lakiehdotuksensa maan eduskunnalle viime torstaina. Nyt, kun suuri yleisö ja asiantuntijat ovat parin päivän ajan ehtineet perehtyä esityksen yksityiskohtiin, sieltä on paljastunut joukko ikäviä yllätyksiä. Esitetyssä muodossaan laki mahdollistaisi pahimmillaan eräänlaisen tekijänoikeusteollisuuden terrorin tavallisia ruotsalaisperheitä kohtaan.

Se, että monikansalliset suuryritykset käytännössä rajattomine resursseineen ja lakimiesarmeijoineen pääsevät lähettämään huimia korvausvaatimuksia sisältäviä uhkauskirjeitä toimeentulonsa kanssa kamppaileville lapsiperheille, on jo itsessään lähellä oikeusmurhaa. Kuka tavallinen kansalainen uskaltaa väärinkään syytettynä alkaa taistelemaan oikeuksiensa puolesta, kun vastassa ovat Hollywoodin tai RIAA:n kaltaisten kartellien asianajajat ja varallisuus, edessä mahdollisesti vuosien mittainen oikeustaistelu aina korkeimpiin oikeusistuimiin saakka, ei mitään mahdollisuuksia ilmaiseen oikeusapuun - koska kyse on siviili- eikä rikosjutusta - ja jos huonosti käy, pahimmillaan paitsi huikeat korvaukset myös täysi lasku vastapuolen kalliiden asianajajien kustannuksista?

Kaikki edelläkuvattu oli jo etukäteen ruotsalaisten tiedossa, ja kokemukset Tanskasta olivat todistaneet, että heti IPRED-valtuudet saatuaan tekijänoikeusteollisuus voi epäröimättä panna pystyyn oman kiristyskirjebisneksensä. Tämä laillistettu kiristystoiminta ei tosin hyödytä artisteja lainkaan, mutta sen sijaan se lihottaa mukavasti antipiraattifirmojen ja tekijänoikeusjuristien kassoja.

Mutta pahempaa on tulossa. Ruotsin lakiehdotus mahdollistaisi toteutuessaan epäilyjen kohteeksi joutuneen nettiliittymän haltijan pankkitilillä olevien varojen jäädyttämisen ja kruununvoudin johdolla hänen kotiinsa suoritettavat yksityiset kotietsinnät. Kaikki tämä tulisi lisäksi iskun kohteelle täytenä yllätyksenä, sillä lain mukaan pakkotoimet valtuuttanut oikeusistuin ilmoittaisi päätöksestään pakkotoimien kohteelle vasta 1-3 kuukauden kuluttua. Pahimmassa skenariossa ruotsalaisen lapsiperheen isä voisi siten joutua heräämään aamuvarhaisella tekijänoikeusteollisuuden organisoimaan yksityiseen kotietsintään, saada kouraansa tähtitieteellisen korvausvaatimuksen perheen nettiliittymästä tehdyistä tai tekemättömistä tekijänoikeusrikkomuksista, ja kun hän yrittäisi epätoivoissaan palkata itselleen asianajajaa, hän saisi huomata yllätyksekseen, ettei hänellä ole siihen varaa, koska tekijänoikeusteollisuus on jo jäädyttänyt hänen varansa.

Ruotsin IPRED-lakiehdotukseen on edelleen sisällytetty vastaavanlainen 'häpeärangaistus' kuin mikä löytyy omasta Lex Karpelastammekin, eli pahimmassa tapauksessa oikeusjutun hävinnyt tiedostonjakaja voi joutua kustantamaan sanomalehteen ilmoituksen, jossa kerrotaan yksityiskohtia hänen tekemästään 'rikoksesta'. Ruotsalaisessa lakiversiossa tosin muistutetaan, että tällaisten ilmoitusten yhteydessä ei yksityishenkilöiden nimiä tulisi julkaista tarpeettomasti yksityisyydensuojasyistä, mikä kuulostaa melkein ironiselta huomioiden sen, kuinka laki jättäisi kansalaisten yksityisyydensuojan ja oikeusturvan lähtökohtaisesti tekijänoikeusteollisuuden mielivallan armoille.

Piraatit ja Ruotsissa hyvin aktiivinen blogosfääri ovat jo ehtineet nostaa kohun lain synkistä yksityiskohdista, ja arjen alkaessa kohu leviää taatusti myös lehdistöön. Palveluntarjoaja Bahnhofin toimitusjohtaja Jon Karlung on ottanut tiukasti kantaa lakiehdotusta vastaan, ilmoittaen, että hänen yrityksellään ei ole pienintäkään intressiä alkaa vakoilemaan tai ilmiantamaan omia asiakkaitaan edelläkuvattujen kaltaisten oikeusmurhatilanteiden uhreiksi. Hän pitää täysin kohtuuttomana sitä, että tavalliset ruotsalaiset lapsiperheet joutuvat syyttömyytensä todistaakseen käymään oikeutta suuria monikansallisia yrityksiä vastaan.

"Meillä operaattoreilla on tässä yhteydessä ainoana prioriteettinä asiakkaidemme yksityisyyden suojeleminen", Karlung painottaa. "Se, että analysoisimme ja tallentaisimme asiakkaidemme viestiliikennettä, on aivan yhtä yksityisyyttä loukkaavaa kuin se, että posti avaisi ja rekisteröisi kaikkien yksityisten kirjeiden sisällön muistitikuille tai CD-levyille. Bahnhof ei ole mikään viranomainen. Meillä ei ole mitään intressiä loukata asiakkaidemme yksityisyydensuojaa."

Jos joku haluaa huoahtaa helpotuksesta siksi, että Lex Karpela ei ole Suomessa johtanut yhtä laajamittaiseen tekijänoikeusteollisuuden terroriin kuin mitä IPRED1-laki on tehnyt Tanskassa, joudumme valitettavasti muistuttamaan, että paljon pahempaa on jo kehitteillä teollisuuden lobbariarmeijan toimesta. EU:ssa pusketaan jo eteenpäin IPRED2-direktiiviä, jolla tekijänoikeusrikkomukset muuttuisivat vankeusrangaistuksien arvoisiksi rikoksiksi. Ja siltä varalta, että kansalaisia EU:ssa ainakin muodollisesti edustava parlamentti onnistuisi tyrmäämään IPRED2:n, käydään amerikkalaisten johdolla kaikessa salassa julkisuudelta ACTA-kauppaneuvotteluja, joissa kulttuurin nettijakaminen pyritään kriminalisoimaan entistä ankarammin kätevästi koko demokraattinen lainsäädäntöprosessi sivuuttaen.